Jos siis haluat oman sitruspuun, osta se aikaisin kevätkesällä. Valitse puita, joissa on nuppuja jos haluat kukkivan sitruksen kesäksi. Jos taas haluat poimia jo ensimmäisenä syksynä hedelmiä, osta puu, jossa on raakileita.
Sitrus-käsite on paljon enemmän kuin appelsiini tai sitruuna. Minä löysin kirjasta kasvatus- ja hoito-ohjeet Rönnblomin upeilla kuvilla seuraaville sitruksille: kalamondiini, sitruuna, soikea kumkvatti, kinotto, ryppylimetti, appelsiini, kolmilehtiappelsiini, limetti, mandariini, klementiini, greippi, sukaattisitruuna ja sormisukaattisitruuna!
Kirja sisältää jokaisen yllä mainitun sitruksen kohdalla historiaa, kasvitieteellisen selostuksen kuvilla, käyttötavat, ruukussa kasvattamisen ja talvehtimisen. Kirjan lopussa on lisäksi sitruksen kasvituholaiset ja niiden torjunta. Kirja perustuu Rönnblomin omiin kasvatuskokemuksiin Tukholman seudulla 15 vuoden ajalta ja asiatarkistus tulee Lundin yliopistosta, joten olemme vahvan tietokirjan matkassa.
Sitrus on ainavihanta puu eli se säilyttää lehtensä talven yli. Hedelmiä voi tulla paljonkin, sillä esimerkiksi Rönnblomin sitruunapuu on tarjonnut 40 hedelmääkin vuoden aikana. Joskus oksia joudutaan tukemaan. Jokaisella sitruksella on omat ja yksilölliset hoito-ohjeensa.
Evan ehdoton suosikki on sitruuna, josta hän kertoo näin:
Sille ei mitään voi – minä rakastan sitruunoita. Se johtuu jollain tavalla niiden muodosta, väristä ja tuoksusta. Lämpö, aurinko, ilo, laiskuus ja jokin salainen viehätys houkuttelevien hedelmien muotokielessä inspiroivat. Kuinka moni taiteilija onkaan aikoen kuluessa halunnut vangita himoittavat hedelmät kankaalle tai akvarellipaperille! Kun minä tarvitsen vetoapua päästäkseni piirtämisen tai akvarellityön alkuun, laitan muutamia sitruunoita malliksi.
Sitruspuu voivat elää kauankin, sillä Firenzessä on ruukussa kasvatettuja sitruspuita, jotka ovat 200 vuotta vanhoja. Luxemburgin puutarhassa Pariisissa hoidetaan 80-100-vuotiaita sitruksia.
Eva Rönnblomin kirja on loistava tietokirja sitruksiin hurahtaneelle kasvattajalle, eivätkä ohjeet ole mitenkään ylivoimaisia. Kuka tahansa voi kasvattaa oman sitruspuun!
Nyt tiedän, että minun ei enää tarvitse viettää tulevia vuosia missään kuumassa kärsimässä. Mieheni on aina halunnut asua siellä, missä kasvaa appelsiinipuita, nyt teen hänen unelmastaan totta Muuratsalon saarella!
Tässä vähän musiikkia postaukseesi
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=_w9D32HA3xQ
Minä rakastan sitruunoita♥
Sitruunaverhot laitoin juuri keittiöön, vaikka en erityisen ihastunut sitruunaan, en ostaisi edes sitruunalta tuoksuvaa tiskiainetta :)
VastaaPoistaOnnea sitruuna-tai appelsiinipuun kasvattamiselle.Mulla oli Suomessa asuessa koko asunto täynnä siemenistä kasvatettuja pikku sitruuna-ja appelsiinipuita,jotka sitten poikani tuhosi (ei kastellut)asuessani Etelä-ja pohjoisessa Amerikassa. Niihin ei koskaan ehtinyt tulla kukkia,mutta hyvää vauhtia kasvoivat,ja olisivat varmaankin jossain vaiheessa myös kukkineet.Syy,että kasvoivat hyvin,oli se,että Suomessa yleensä asunnoissa on tasainen lämpötila vuoden ympäri.Täälläkin yritin siemenestä kasvattaa mutta ne kuolivat aika pian,koska öisin on niin kylmää, vielä nytkin. minun täytyy sitten ihailla niitä puita naapurustossa.....Ja se tuoksu on huumaavan ihana!
VastaaPoistaAllu, kiitos musiikista! Luulin ensin yhtä ihan toista, jonka soitan joskus...Ja minä rakastaisin omaa appelsiinipuuta...
VastaaPoistaHannele, minä kyllä pidän situruksista, mutta en tiedä, miksi en voi sietää myöskään pesunaineissa sitruunan tuoksua ja ilman on melkein vaikea löytää.
Jael, kirjassa on kerrottu myös siemenestä kasvattaminen eli ihan mahdollista. Tunutuu hauskalta, kun sanot että täällä se onnistuisi paremmin kuin siellä;-) appelsiinipuiden kotomaassa. Tosin yksi ongelma tässäkin tulee vastaan ja se on valo! Lisävaloa joutuu antaman talvella, muuten kasvi pdottaa lehtensä.
Todellakin: Tuosta kukkien tuoksusta oli niin paljon mainintaa ja painotettuna nin,ettei se ole liian voimakas, joten arvelen, että tuoksu miellyttäisi minuakin.
Voisin niin hyvin kuvitella appelsiinipuun teille Muuratsalon saarelle :) Ihanan oloinen kirja, tuli aurinkoinen fiilis!
VastaaPoistaYli 20-vuotinen siemen-sitruunapuuni kuoli..
VastaaPoistaP.S,
VastaaPoistaSitruksia syön joka päivä, pressaan tuoretta.
Opin sen jo kotona 1960-luvulla, kun isäni osti jopa koneen sitä varten, ja toi kotiin laatikollisittain (viinirypäleitä ja muita).
Lumiomena, tämän sitrus-kirjan olikin tarkoitus oli aurinko, joka aloittaa kevään. Yritän sitä appelsiinipuuta heti, kun tiedän, että olen sitä hoitamassa, sillä olisi sääli menettää se jonkun satunnaisen poissaolon takia.
VastaaPoistaHannele, niin oli käynyt kirjan kirjoittajallekin joskus,ja hänen 40 vuotta vanha, kaunis grape-puunsa ei ole tuottanut yhtään hedelmää, se on vain kaunis.
Olen monesti ihaillut kukkakaupoissa kauniita sitruspuita. En ole viitsinyt ostaa, sillä jotenkin arvelen niiden vaativan vähän viilemmmän talven.
VastaaPoistaIhan tässä heräsi kiinnostus ja aionkin katsoa, löytyykö tuo kirja meidän kirjastosta : )
Sari, sehän tässä olikin minun mielestäni ihmeellistä, että huonelämpö on ihan ok, MUTTA jos on VALOISAA VIILEÄTILAA, ne voi myös talvehdittaa, mutta ei ei alle +5 asteessa. Se vaativuus, mikä minua enempi rasitti oli valo, sillä Suomen pimeänä aikana ne tarvitsevat lisävaloa.
VastaaPoistaMinua huumasi ajatus tuoksuvakukkaisesta pikkupuusta, jonka tuoksu suloinen, ei liian voimakas ja tähän kasvatukseeni miehnikin kyllä osallistuisi, sillä hän ei selviä ilman appelsiineja;-)
Miten kävi sitruspuiden kasvatuksen? Olisi hauska kuulla, kun itse suunnittelen sellaista ja vuosia on kulunut kirjoituksestasi.
VastaaPoistat. Marketta
Marketta, no tietenkään en ehtinyt tuohon juttuun. Minulla on ollut yltiöhektistä, kun tv kuvasi puutarhaani, sitten oli mieheni pyöreät, koira vanheni ja asetti omat juttunsa ja blogi vie 60 tuntia viikossa. Edes kivirappuja emme ole puutarhaamme saaneet, vaikka ne olisivat ihan must, sillä puutarhamme on kolmessa tasossa. Nyt minua vie jouluruusu, on vienyyt jo yli vuoden. Tällä hetkellä kukkii yksi valkoinen suuriruhtinatar Olgan haudalla ja edellispäivänä istutin yhden toisen. Varhemmin istutetuissa on nuppuja ja yhden yksilön vien sisällä ruukussa toukokuulle.
PoistaKyllä tuo varmaan toimii, mutta on sitten oltava talvipuutarha ja keinot miten puu sinne saadaan vietyä ruukussaan, kun se on isompi. Minun eteläisin kasvini on nyt etupihalle istutettu magnolia, jota keväällä jännitän. En ole täällä kotisaarellani nähnyt vielä yhtään magnoliaa.
Minä en niin tuon sitruspuun perään ollutkaan kuin mieheni, mutta hänkin on tyytynyt vain lisäämään luumupuita eli istutamme eriaikaisia lajikkeita. Myös kirsikkapuita on.
Menestystä sinulle, jos aiot tuohon ryhtyä, Minä saatan asua pohjoisemmassa kuin sinä eli asumme Keski-Suomessa, joka on IV-vyöhykettä paitsi että koska asumme saarella, jota Päijänne ympäröi olemmekin III-vyöhykettä.