pitkä aamu täynnä auringon häikäisyä,
me pesemme ikkunat talven viiruista
eikä meitä jaksa pelottaa
tuomiopäivien rummutukset.
Koiranpennut juoksevat peltojen yli
rairuoho kasvaa ikkunalaudalla ja rinnat
ovat pystyt ja housut märkinä
rakkaus, unennäkö, sinun selkäsi sametti.
Että olit peitto tai rannan lämmin vesi.
Enkä minä tukehtunut tai hukkunut vaan nousin.
Pyörtymäisilläni lumesta ja sinusta.
- Arja Tiainen -
Lähellä sinua - Valikoima runoja (Otava 1991)
Täytyypä miestä pyhänä muistuttaa että hän voisi ruveta ikkunoita pesemään.. Jos satutaan olemaan kotona, huvitellakin pitää.
VastaaPoistaTaidanpa tehdä saman ehdotuksen täällä;-)
VastaaPoistaEi oo miestä, ei samettista selkää,
VastaaPoistamutta on kyllä ikkunoita..=)
Hanne,luulen että ennen elämästä katovat miehet kuin ikkunat! Kiitos!, sait minut nauramaan. Tietäisitpä kuinka vihaan ikkunoiden pesua;-) Onneksi tänään on pilvinen päivä.
VastaaPoista