ONNEA TUURE JA VÄHÄN MUISTELUSTA...

Tässä yksi niistä monista ihastuttavista kuvista, joita olen Tuurelta saanut. Hän on loistava kuvaaja ja tajuaa kauneuden päälle eli kuvissa ei ole kertaakaan ollut mukana mitään häiritsevää, vaan harmonia on ollut täydellinen. Sen lisäksi olen saanut nauttia, kuten te kaikki muutkin, hänen ylittämättömistä kirja-arvosteluistaan ja runoistaan. Olen julkaissut hänen runojaan blogissani ja vain harvat ja valitut pääsevät kakkosblogiini Lumikarpaloon, mutta eikö vain tämä nuori herra ole jo sielläkin. Sanokaa minun sanoneen: hän menee vielä pitkälle.

Mutta ihan näin helpolla en Tuurea päästä hänen bloginsa 1-vuotissyntymäpäivänä, vaan on ihan pakko muistella muutamaa asiaa. Hän aloitti bloginsa hiukan jälkeen minun ja koska molemmat pidämme kirjallista blogia, me sitten 'kohtasimme'. Alkoi aikamoinen verbaalinen ilotulitus, jossa varmaankin molemmat saivat kokea jotain uutta. Jos herra Niemi oli luullut nuoruuden suomalla itsevarmuudella, että minä olen seurakunnan vaikenija tai jään hänelle verbaliikassa alakynteen hän erehtyi pahan kerran. Sähköposteja vilisti tiuhaan ja koska, sen molemmat myönnämme, olemme säheltäjien sukua, aina sattui ja tapahtui. Pienimmästä päästä on hauska juttu, kun hän oli kuulemma kehunut kirjallista blogiani jollekin kaverilleen, mutta oli samalla huomauttanut: "Se on ihan asiallinen kirjallisuusarvostelublogi, kunhan et huomaa sitä himphamppua mitä siellä on joukossa!" No, Tuure ei olekaan kauppiaan tytär, joten hän ei ole kuullut ns. sisäänvetoartikkeleista...;-)

Paljon, paljon pahempi on tapaus, josta en vieläkään tiedä, tekikö Tuure sen tahallaan. Hän meilasi minulle illalla, että hänkin aikoo arvostella Herta Müllerin Sydäneläimen eli uuden kirjallisuusnobelin voittajan kirjan, mikä oli tärkeä asia. No, minulla oli kolme Hertaa täällä, mutta tajusin että Tuure yrittää laulaa minut suohon Sydäneläimellä. Kello oli kai likemmä puoltayötä ja olin aikonut huilata muutaman päivän, mutta niinpä minä luinkin läpi yön Sydäneläintä ja vedin aamulla silmät ristissä nuorelle herralle ilmoituksen, että arvostelu on blogissani. Ja mikä arvostelu, sillä päätin näyttää 'klopille' näreet! Sieltä tuli ihan lakoninen meili: "Ai, sää teit sen jo. Minä teen sen vasta kirjallisuuslehteemme Scriptoriin!" Erittäin hyvä, että herra Niemi ei ollut kosketusetäisyydellä, sillä väsynyt minä on jäävuoreen törmäämistäkin pahempi juttu;-)

Ja sitten. Niin...Hän kirjoittaa niin kauniita runoja, että olen kyynelehtinyt niitä lukiessa ja kirjoittanut niitä sydänverellä nahkakantiseeni. Ehdottomia lempirunojani Tuurelta ovat Nimesi on vaaleanpunainen, Oletko tarkoituksella hiljaa?, Korret ja Kaupunkikauris.

Tuurelle ♥:lla Leena Lumi

...ja kiitos!