perjantai 12. maaliskuuta 2010

YÖTAIVAS, YSTÄVÄNI, KAARTUU YLITSEMME KUIN KUKKA...

Yötaivas, ystäväni, kaartuu ylitsemme
kuin kukka sinimusta, valtainen,
ja ovat tähdet niinkuin kultakuoriaiset
ja käyvät hunajata etsien.

Niin nuorina, niin täynnä ikäväämme
yön terälehtein alla kumpikin
me valvomme ja lyövät sydämemme
kuin häkkilinnut taivaan laitoihin.

On monta päivää taivaanrannan taakse
jo käynyt, monta kiitänyt
yön kultakuoriaista kauas välkkysiivin,

kun syliis kuumaan huikaistuen hiivin.
Se kaikki kauas liitänyt
on päivän lailla taivaanrannan taakse.

- Katri Vala -
Lähellä sinua (Otava 1991)
kuva Hanne

2 kommenttia:

  1. Aivan mahtava runo, taas...
    Ihana saada lukea sun tuomiasi runoja...
    ihailen , mietä sä löydätkään näin upeita, koskettavia, syviä, täynnä elämää, tunteita sisältäviä runoja!!!Merci!!!

    niin ja kuva sopii loistavasti..

    VastaaPoista
  2. Hanne, olen runohullu;-)

    Eipä kestä. Minustakin kuva ja runo ovat yksyhteen. Tämä tyttö vain odotti sopivan runon löytymistä...

    VastaaPoista