VANHOJEN LASIEN LUMOA
Haikeana totesin juuri, että ei kannata ostaa koskaan muuta kuin kirkkaita viini- ja liköörilaseja. Onneksi muistin kaapeissa olevan äidin Viipurista tuomia kirkkaita kristallilaseja...Ajan patinaa (Ellen Dyrop ja Hanna Kristinsdóttir, Tammi 2009, suomennos Päivi Kivelä, valokuvat Helge Eek) kertoo, miten syntyy tällainen viehkeä kynttiläjalkarykelmä.
Oikein. Viinin maistaminen alkaa katselulla ja kirkas lasi sopii siihen parhaiten. Likööreihin käy varmaan värillinenkin lasi.
VastaaPoistaPeukaloinen, en ole yhtään snobbaileva tyyppi, joten KoKon lasit ovat käyneet kauan...jopa koboltinsiniset, mutta katselin jo viime vuonna kirja&viinimessuilla Riedelin punaviinilaseja. Hinta oli vain ihan älytön. Entistä hippiä hirvitti ja tuli mieleen, miten on juotu punkkua muovimukeistakin;-)
VastaaPoistaToisaalta olen panostanut samppanjalaseihin - täysillä!
Muuten kiva, muttei kissaperheeseen ;D Kissat kun tunnetusti tykkäävät hieman oikaista eli käppäilevät hyllyjen reunoilla aivan kuin niiden kuuluisikin maljakkojen ja kynttiläjalkojen seassa seikkailla.. Lasinsiruja joutuisi keräämään tämän jälkeen..
VastaaPoistaSoolis, ymärrän, että nämä vopivat silti särkyä kissaperheessä, mutta nämä lasit on tiukasti liimattu erikoisliimalla toisiinsa, joten sietävät hyvin siirtelyt yms. Olen kyläpaikoissa todellakin nähnyt kissojen istuvan pöydillä. Silloin aina ajattelen, että entäs jos minä nostaisin meidän noutajan kahvipöytään...
VastaaPoistaIhana idea! Siis nuo lasit, ei noutaja pöydällä ;) vaikkakin meidän tuleva mammakoira on keksinyt pöydältä varastamisen jalon taidon vaikka ruokaa on kupissa koko ajan.
VastaaPoistaAnne, pöydällä on herkumpaa! Anna mammakoiralle herkllisempaa. Heti!
VastaaPoistaNuo lasit on liimattu yhteen semmoisella aineella kuin Araldit.