L. M. Montgomery syntyi Cliftonissa, Prinssi Edwardin saarella. Hänen äitinsä Clara Woolner MacNeill Montgomery kuoli tuberkuloosiin Montgomeryn ollessa 2 vuotta vanha, ja hänen isänsä, Hugh John Montgomery, jätti hänet hänen äidinpuoleisten isovanhempiensa huostaan. Hugh Montgomery matkusti länteen ja asettui Saskatchewaniin Prince Albert -nimiseen kaupunkiin. Hugh Montgomery avioitui myöhemmin uudelleen ja Mary Anne McCraesta tuli Montgomeryn äitipuoli. Maud asui vuoden 1890 isänsä ja äitipuolensa luona, mutta palasi isovanhempiensa luo Cavendishiin.
L. M. Montgomery luki paljon nuoruudessaan ja sai ensimmäisen runonsa julkaistuksi viisitoistavuotiaana. Hän hankki ensin opettajantodistuksen vuonna 1895 ja opiskeli sen jälkeen kirjallisuutta Dalhousen yliopistossa Halifaxissa. Hän toimi opettajana Prinssi Edwardin saaren kouluissa. Hän työskenteli myös halifaxilaisissa sanomalehdissä vuosina 1901 ja 1902 ennen kuin hänen isoäitinsä heikkenevä terveys pakotti hänet palaamaan Cavendishiin. Tällöin syntyi myös ensimmäinen Anna-kirja, joka julkaistiin vuonna 1908 Montgomeryn ollessa 34-vuotias.
Montgomery ehti olla kihloissa pariin otteeseen ennen kuin hän vuonna 1906 kihlautui salaa pastori Ewan McDonaldin kanssa. Pari meni naimisiin vuonna 1911, Maudin isoäidin kuoltua. Aviopari McDonald muutti pois Maudin rakastamalta Prinssi Edwardin saarelta Ontarioon, josta pastori oli saanut työpaikan. Montgomery oli avioituessaan 36-vuotias. Heille syntyi kolme poikaa, Chester Cameron (1912–1964), Hugh Alexander (syntyi ja kuoli 1914) ja Ewan Stuart (1915–1982).
Ewan McDonald osoittautui masennukseen taipuvaiseksi, mikä varjosti Montgomeryn menestystä, ja 1930-luvun lopulla Montgomery koki itsekin murtuvansa. Aviomiehen masennuksen lisäksi häntä painoivat laman aiheuttamat taloudelliset huolet ja oma heikkenevä terveys. Montgomery kuoli ennen aviomiestään 24.4.1942, ja hänet haudattiin Cavendishin hautausmaalle. Pitkään kuolinsyyksi luultiin vakavaa sydänsairautta. Syksyllä 2008 pojantytär Kate Macdonald Butler kuitenkin paljasti masentuneen Montgomeryn tehneen itsemurhan lääkkeiden yliannostuksella.
Montgomery ehti elinaikanaan kirjoittaa yli 20 romaania ja kaksi novellikokoelmaa. Vuonna 1917 hän kirjoitti kirjailijanurastaan teoksen The Alpine Path. Myöhemmin on julkaistu kymmenen novellikokoelmaa, joihin kuhunkin on koottu tietyn aiheen mukaan Montgomeryn lehdissä julkaisemia novelleja. Vuonna 1985 alettiin julkaista hänen vuosina 1889–1942 kirjoittamiaan päiväkirjoja. Viimeinen Anna-sarjaan kuuluva teos The Blythes are Quoted ilmestyy Kanadassa syksyllä 2009, samoin Suomessa. Se sisältää novelleja, joita hän oli julkaissut jo aiemmin lehdissä, mutta jotka hän nyt kokosi yhdeksi kirjaksi. Teos on tummasävyinen, poikkeaa muista Montgomeryn teoksista, mutta päiväkirjoihin tutustuneelle sen tyyli ei ole yllätys
Ensimmäinen Anna-kirja, Annan nuoruusvuodet, valmistui jo vuonna 1905, mutta Montgomerylla oli vaikeuksia löytää sille kustantajaa. Lopulta hän luovutti ja pani kirjan säilöön, kunnes kolme vuotta myöhemmin The Page Company of Boston suostui julkaisemaan sen. Anna-sarjan kirjat saivat suuren suosion, vaikka Annaa kritisoitiinkin henkilönä. Kriitikot sanoivat, ettei hän kasvanut ollenkaan kirjojen saatossa. Sittemmin Anna-kirjat on käännetty kokonaan tai osittain jo noin 40 eri kielelle.
Anna on punatukkainen pisamanaamainen orpotyttö, joka joutuu vahingossa poikaa toivoneiden lapsettomien sisarusten Matthew'n ja Marillan kasvatiksi. Anna on vilkas, herkkä, puhelias ja hänellä on vilkas mielikuvitus, joten hän joutuu huimiin seikkailuihin. Ensimmäisen kirjan alkaessa Anna on 11-vuotias ja loppuessa 16-vuotias. Tyttökirjoiksi erikoista on, että Montgomery jatkoi Annan tarinaa "onnellisena elämänsä loppuun asti" – viimeisessä kirjassa Kotikunnaan Rilla Anna on 53-vuotias, ja tarina keskittyykin paljon hänen tyttäreensä Rillaan sekä Kanadan nuorten miesten lähtöön Eurooppaan maailmansotaan mukaan sotimaan.
Anna-kirjat sijoittuvat Prinssi Edwardin saarelle ja alueella on paljon niihin liittyviä turistikohteita. Montgomery on sijoittanut niihin paljon lapsuusmuistojaan.Japanissa Anna-kirjat ovat äärimmäisen suosittuja.
Toisen kirjasarjan Pieni runotyttö päähenkilö Emilia on myös orpo, joka isänsä kuoleman jälkeen joutuu äitinsä perinteitä kunnioittavien sukulaisten huomaan ja taistelee itselleen mahdollisuuden julkaista runojaan. Runotyttö-sarja on selvästi Anna-kirjoja synkempi sekä tapahtumiltaan että tunnemaailmaltaan. Emilia riutuu rakkaudessa ja luomisentuskassa kasvaessaan naiseksi.
Tarinat Vihervaaran Annasta ja Uudenkuun Emiliasta on filmattu televisiosarjoiksi. Myös Kanadassa suosittu televisiosarja Tie Avonleaan perustuu Montgomeryn kirjoihin.
Kustantajan toivomuksesta Montgomeryn etunimiä ei julkistettu kirjojen ilmestyessä ehkä siksi, että naiskirjailijaa ei otettaisi vakavasti.
Suomennettu tuotanto
· Sara Stanleyn tarinat (The Story Girl) (1911, suom. 1994)
· Sininen linna (The Blue Castle) (1926, suom. 1930)
· Jane Victoria (Jane of Lantern Hill, 1. osa) (1937, suom. 1993)
· Jane Victoria tulee kotiin (Jane of Lantern Hill, 2. osa) (1937, suom. 1993)
· Tie eiliseen (The Road to Yesterday) (julk. 1974, suom. 1976), novellikokoelma
· Tiedän salaisuuden (The Doctor's Sweetheart and Other Stories) (julk. 1979, suom. 1981), novellikokoelma
· Marigoldin lumottu maailma (Magic for Marigold) (1929), suom. 2009
· Vanhan kartanon Pat (Pat of Silver Bush, 1933), suom. 2009
· Pat – Vanhan kartanon valtiatar (Mistress Pat, 1935), suom. 2010
· Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables) (1908, suom. 1920)
· Anna ystävämme (Anne of Avonlea) (1909, suom. 1921)
· Annan unelmavuodet (Anne of the Island) (1915, suom. 1921)
· Anna omassa kodissaan (Anne's House of Dreams) (1917, suom. 1922) · Sateenkaarinotko (Rainbow Valley) (1919, suom. 1925)
· Kotikunnaan Rilla (Rilla of Ingleside) (1920, suom. 1962)
· Anna opettajana (Anne of Windy Poplars) (1936, suom. 2002) · Annan perhe (Anne of Ingleside) (1939, suom. 2002)
· Siteeraamme Blytheja (The Blythes are Quoted, 2009, toim. Benjamin Lefevbre, suomeksi syksyllä 2009, novellikokoelma, josta osa julkaistu kokoelmassa Tie eiliseen)
Runotyttö-sarja
· Pieni runotyttö (Emily of New Moon) (1923, suom. 1928)
· Runotyttö maineen polulla (Emily Climbs) (1925, suom. 1948)
Ihania lapsuusmuistoja! Mitenkähän paljon nykysukupolvi lukee noita kirjoja???
VastaaPoistaAllu, juuri yllä kommentoin Leenalle Raumalle, että meidän Meri ei lukenut, vaikka ostin hänelle ne kaikki uutena, kun juuri silloin otettiin uudet painokset. Muuten tyttäreni kyllä luki...
VastaaPoistaNuoret valitsevat nykyään mielummin Potterit yms.Minulla ei mitään Pottreita vastaan, mutta muutakin voisi olla...
Fantasia tuntuu olevan päivän sana nykylukijoille, lapsille ja nuorille siis.
VastaaPoistaTärkeintä jossain vaiheessa on, että yleensäkin lukee!
Olin aloittelemassa kommenttiani toisin sanoin, mutta jumiuduin miettimään, että minkä verran nuoret lukevat Annoja ja Runotyttöjä... Luulisin, että suuri osa ei luekaan, mutta ikuista rakkautta Prinssi Edwardin saarta kohtaan tuntevana uskon, että osa uudesta polvesta tulee aina löytämään Montgomeryn kirjat. Voisin itse asiassa kuvitella, että he löytävät tiensä Prinssi Edwardin saarelle hieman myöhemmin kuin edellisen sukupolvet. Aloin itse lukea Annoja 12-vuotiaana 80-luvun puolivälissä ja jo silloin olin luokallani "outo lintu" niitä lukiessani, olisi pitänyt lukea Neiti etsiviä yms.! Moni entinen luokkakaverini löysi kuitenkin Montgomeryn hieman vanhempana, joten toivoa on :)
VastaaPoistaNyt tuli sekavasti kirjoitettua tekstiä ja unohdin alkuperäisen kommentti-aihionikin ;)
Soolis, minulla on sama ajatus: Pääasia,e ttä nuori yleensä lukee! Toisaalta ja jatkan nyt niin sinulle kuin
VastaaPoistaLumiomenalle, että olen samaa mieltä, että aina osa nuorista tulee löytämään Montgomeryn kirjat. Lumiomena, Neiti Etsivät eivät kelvanneet meidän Merillekään...
En ole ollenkaan toivoton Montgoeryn kirjojen suhteen, sillä minä aloitin ne taas uudestaan. Toisaalta, miksi ei tajuta, että näitä voi ostaa lahjaksi AIKUISILLE! Jos nyt on menossa Potter-sukupolvi, so what! Nyt on aikusia, jotka näitä lukevat ja osa nuorista aikuisista löytää nämä kuitenkin ja ehkä jo meidän lapsenlapset innostuvat näistä taas...
Lumiomena, älä välitä, minäkin aloitan jonkun pitkän jutn ja sitten olen jo aikoja sitten unohtanut, mitä pitkään sanoa...tykkään, että mun blogissa pitää olla niin taiteellinen,e ttä näin taphtuu. Olen kiitollinen kiihtymyksestä, jonka valtaan jouduit...ehkä olit juonut liikaa kuunvaloa tai tavannut jonkin tärkeä Kuiskivalla kujalla...
Minäkin olen nyt sekaisin ja pyyhin kyyneleitä...Uusi Pat tulee...nyt!
Kuiskiva kuja.... Ihania lapsuusmuistoja ja kirjastontäti joka laittoi aina kaikkea kivaa syrjään minulle sekä muisti korttini numeron vielä vuosia sen jälkeen kun olin muuttanut pois. Näistä tulee aina mieleen Aallon ihana kirjasto :) Mahtavaa!
VastaaPoistaAnne, mulla oli Luvialla samoin, paitsi kirjaston täti oli setä ja rakennus ei ollut Aallon. Säynätsalon kirjasto onkin omaa luokkaansa.
VastaaPoistaLuen näitä nyt tosissani. Pat - Vanhan katanon valtiatar oli aivan uskomaton ja samoin Ylimartimon yhteenveto, tietokirja näistä Annasta & kumppaneista.
Montgomeryn maailma avautui minulle 9-vuotiaana, kun aloin lukea muuttolaatikoista löytyneitä Anna-kirjoja. Kolmenkymmenen vuoden ajan olen lukenut Annat ja Runotytöt joka vuosi, toisinaan useampia kertoja. Löysin myös Valancyn ja ne tarinakokoelmat, Tie eiliseen ja Tiedän salaisuuden. Perhe-elämän kiireissä nämä uusimmat suomennokset ovat jääneet lukematta. Onko teillä mitään tietoa tästä uusimmasta The Blythes Are Quoted-kirjasta? Ei ilmeisesti ainakaan suomennettuna ole vielä saatavilla? Olen lukenut aikoinaan englanniksikin Annoja, mutta osa tekstistä menee ohi, kuten luontokuvausten yksityiskohdat ja samalla niiden kauneus.
VastaaPoistaEn voi oikein kuvata kuinka tärkeitä Annat ja Emiliat minulle olivat. Olin yksinäinen pieni tyttö, ja nuo kirjat olivat rakkaita ja tärkeitä. Vieläkin rakastan sukeltaa siihen maailmaan, vaikka kirjojen jokainen lause on kohta ulkoa opittu.
Omat isommat lapseni, kaksi poikaa, eivät ole Annoja lukeneet, mutta kenties 5-vuotias tyttäreni voisi joskus jakaa kanssani Prinssi Edwardin saaren ihanuudet.
Anonyymi, minulla meni väreet pitkin ihoa, kun luin kommenttiasi. Kuvailit suhdettasi näihin kirjoihin uskomattomalla tavalla!
VastaaPoistaTein nyt nopeaa tutkimustyötä ja tämän postausken mukaan, johon komentoit The Blythes Are Quoted (Siteeraamme Blythejä) olisi ilmestynyt suomeksi syksyllä 2009. Se on noellikokoelma, josta osa on ilmestynyt aiemmin nimellä Tie eiliseen. En tajua, miksi en löytänyt suomalaista kustantajaa, mutta ehkä selviää vielä tänään. Nimittäin nyt minäkin haluan tuon Siteeraamme Blythejä.
Toimittaja Suvi Ahola on kirjoittanut Helsingin Sanomissa 15.7.2009 (minulle alkoi tulla Hesari vasta vuoden vaihteesta!), että Penguin julkaisee The Blythes Are Quotedin syksyllä 2009. Kyseessä on aivan erilainen Anna, sillä nyt käsitellään aviorikosta, ansivihaa, kostoa, epätoivoa ja kuolemaa. Tämä vain nosti kiinnostustani, sillä kirjailija Montgomery kiinnostaa minua nyt Ylimartimon kirjan jälkeen valtavasti!Kohderyhmäksi on ilmoitettu nuoret ja aikuiset.
Anonyymi, jos löydät tietoa ennen minua, niin jaathan sen meidän kaikkien kanssa!
Anonyymi, kysyin kirjastosta, mutta ei löytynyt edes englanniksi!
VastaaPoistaLähetän vielä tiedustelun eräälle Montgomery -asiantuntijalle,ilmoitan heti jos saan lisäinfoa.
Hei!
VastaaPoistaOlen 13.v tyttö ja olen lukenut kaikki Runotytöt ja Annat jo vuosia sitten. En tunne muita ikäisiäni nuoria jotka lukisivat niitä. Pidän paljon Montgomeryn tuotannosta.
Uskon että suurimmalle osalle ikäiselleni, jotka lukevat näitä kirjoja, on heidän äitinsä vihjanneet niistä. Tällä tavalla minä olen ainakin löytänyt nämä kirjat. Suurinta osaa nuorista tuntuu pelottavan Montgomeryn kirjojen paksuus, pieni teksti sekä pitkät selostukset
Itse en välitä Pottereista ja muista fantasiakirjoista.
Hei!
PoistaMinäkin luin Annoja ja Runotyttökirjoja, mutta ikävä kyllä oma tyttäreni valitsi Potterit;) Kiva kuulla, että vieläkin Montgomryn taianomainen kieli lumoaa.
Äidit hirveästi näistä varmaan haluavat vihjata ja minä jopa ostin omalle tyttärelleni uudet painokset, mutta ei häntä kiinnostanut. Hän on fantasiatyyppiä, minä taas en. En vieläkään, vaikka luinkin Tolkienin elämänkerran ja viehätyin, mutta se onkin vähän eri juttu....
Minä aivan rakastan vieläkin Montgomeryn kirjoja. Ja muutama suvi luin hänen aikuisille kirjoittamansa Sinisen linnan ja olin aivan myyty. Sinäkin voisit sen lukea jo mielestäni aivan hyvin. Romanttista, kaunista ja sitä Maudin taikaa, jonka vallassa me molemmat ja miljoonat maailmassa ovat jo kauan olleet.
Mukavaa kesää sinulle!
Kiitos kesän toivotuksesta ja samoin!:D
PoistaPitää muistaa pistää Sininen linna sekä monet muut Montgomeryn "ei niin tunnetuista" kirjoista lukulistalle. Sara-kirjoja olen juuri lukemassa, mutta Patista en ole ennen kuullutkaan.
Onko Siteeraamme Blytheja sama kirja kuin Annan jäähyväiset?
Minäkin luin Pat -kirjat vasta nyt, kun Minerva ne toimitti eli ne on suomennettu vasta viime vuosina. Pidin etenkin toisesta eli Pat - Vanhan kartanon valtiatar. Löydät näihin kaikkiin kirjoihin minun arvioni klikkaamalla auki nuo tyttäkirjat ja sieltä sitten valitset, mikä kiinnostaa.
PoistaOn se sama eli The Blythes Are Quoted. Kirja on todellinen helmi!!!
♥
Aivan! Minä rakastuin huilun soittaja runoon <3
PoistaKiitos vinkistä. Minä en ollutkaan huomannut linkkiä.
Onko Anna ja muut ystävämme siis jokin novelli kokoelma, vai mikä?
Upea runo♥
PoistaToivottavasti suurin osa on ymmärtänyt nuo klikkaukset;) Esim. oikeassa palkissani arviot avautuvat kuvia klikkaamalla.
Anna ja muut ystävämme on Sisko Ylimartimon kirja, joka on avain Maud Montgomeryn elämään ja tuontantoon. Se on kuin ovi, josta käytyäsi ymmärrät, miksi esim. Pat - Vanhan kartanon valtiatar on mitä on ja kuka oli Maudille henkilö, johon hän kirjoitti itsensä etc. Maudin elämä ei ollut helppoa ja paljon siitä löytyy Ylimartimon kirjasta kuin myös tietoa Prinssi Edwardin saaresta, jossa Ylimartimo on vaeltanut Annan ja Runotytön jäljillä. Suosittelen!
Pitää pistää korvan taakse;)
Poista;-)
Poista