Miten olisin kestänyt kaiken
jos sinua ei olisi ollut?
Kenelle olisin kertonut
erehdykseni ja epäonnistumiseni?
Kenelle olisin itkenyt
pettymykseni ja pahan mieleni?
Kenelle olisin purkanut
surujeni sotkuisen vyyhden?
Kenen kanssa
olisin tunteut olevani niin
tuulilta turvassa,
heikkoudessani hyväksytty,
rajallisuudessani rakastettu,
vailla vaatimuksia,
ehdoitta?
Seisoit rinnallani kun oli pimeintä,
lämmitit minua kun palelin,
pidit kädestä kun pelkäsin.
Huusit kun en kuiskauksia kuullut,
kuiskasit kun en huutoja enää kestänyt.
Ja kun muut lähtivät,
sinä jäit.
- Sinikka Svärd -
Kerron sinulle ystävyydestä (Minerva 2009)
kuva Hanne
Olisi niin tehnyt mieli ostaa noita Sinikka Svärdin kirjoja, mutta matkalaukku oli taas niin painava.
VastaaPoistaAllu, nämä ovat ohuita, mutta antavia. Olisit voinut ostaa vaikka kolme!
VastaaPoistaHieno tuo Hannen kuva...
VastaaPoistaJael, kuten aina!
VastaaPoistakaunis kuva ja kuvaava, paljon kertova runo.. Kuin sinulle Bestis.
VastaaPoistaHanne on varmaan Chagallin jälkeläisiä.
VastaaPoistaAnne, sinulla on kyky kuiskata. En kuule huutoa. Enkä siedä.
VastaaPoistaAllu, niinpä luulen minäkin ja hän on vielä niin tuottoisa, että löysin tänään jo kolmannen blogin...Ukkometso on määrännyt vähentämään kirjoittamsita, koska käsi alkaa vaivata, mutta miten tästä nyt, kun kaikilla alkaa olla jo useampia blogejakin...
Voi kiitos tästä tekstistä. Tämä osuu niin.
VastaaPoistaMiten tosiaan olisin kestänyt kaiken jos...
en sitten mitenkään...
S., joskus tulee mieleen juuri tialnteita, että 'mitä jos?' ja 'mitä ellei?' Onneksi näin ei käynyt!
VastaaPoista