sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

EN MINÄ OLE NAINEN. OLEN NEUTRI. OLEN LAPSI, HOVIPOIKA JA...


En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja...

- Edith Södergran -
Vierge Moderne (suom. Pentti Saaritsa)
Kohtaamisia (WSOY 1982)

11 kommenttia:

  1. Tämä on varmaan yksi parhaimmista Södergranin runoista,tosin pidän siitä hieman enemmän alkuperäisenä ruotsinkielisenä.

    VastaaPoista
  2. Jael, tämä on...

    Kohtaamisia kirjan toimittanut Karri Kokko sanoo ennen tätä runoa: "Södergran ei laskenut vapaaksi vain viettiensä koiraa, vaan myös luovuutensa kissan. Esikoiskokoelmassaan tämä moderni neitsyt lausui..." Ja sitten seuraa tämä vahva, upea runo.

    Jael, tämä kirja varmaan kiinostaisi sinua, sillä tässä on Edith Södergranin runoja Helen Schjerfbeckin kuvituksella!

    VastaaPoista
  3. Södergran ja Schjerfbeck, mikä yhdistelmä!

    VastaaPoista
  4. Allu, niinpä: Molemmat mun ykkösiä omilla aloillaan.

    VastaaPoista
  5. Luen Edithiä aina kun rakkaus antaa iskuja vasten kasvoja, tai kun rakkaus lymyilee jossain piilossa niin, ettei sitä näy lainkaan. Silloinkin nojaan Edithin olkapäälle, avaan jonkun sivun umpimähkään, ja hyvin usein saan häneltä hellän vastauksen.

    VastaaPoista
  6. Soolis, senköhän takia Edith on aina yöpöydälläni...Hän on vastaus moneen.

    VastaaPoista
  7. Hieno, analysoitiin yliopistolla, ruattiks.

    VastaaPoista
  8. Hannele, eikö vain! Ihan menee väreet pitkin 'ruotoa';-)

    Ihanaa, kun olet saanut itsestäsi irti lähteä opiskelemaan kirjallisuutta...ehkä vielä seuraan sinun perässäsi. Tällä hetkellä 'kahden koiran loukussa'...(ja LIIAN suuri puutarha).

    Tämä runo on niin hieno, että...ei sanotuksi saa...

    VastaaPoista
  9. Rakastan tätä naista, sillä näistä runoista uhoava intohimo on sukua omalleni. Valitsin koulussa aina Södergranin runot tulkittaviksi.

    VastaaPoista
  10. Pikkupaju, tämä runo on myös todella rohkea ja paljas ja järisyttävä. Katsoppa mitä laitoin aakkospostaukseen E -kirjaimen kohdalle.

    Olen vienyt tämän runon myös runo- ja keräilyblogiini eli Lumikarpaloon. Edith oli aikaansa edellä. Hänen runonsa ovat aina yöoöydälläni. Luin näitä jo teininä ja aina vain...

    Voiko Edithiä olla rakastamatta!

    Jos haluat lukea Edithistä erilaisen elämänkerran, etsi kirjastosta Ernst Brunnerin kirja Edith.

    VastaaPoista
  11. Keijukainen, sinähän näit, sillä olit esimmäinen kommentoija siihen hassuun aakkosjuttuun;-)

    VastaaPoista