tiistai 9. helmikuuta 2010

KIRJALLINEN PIIRI PERUNANKUORIPAISTOKSEN YSTÄVILLE

Omistan tämän kirja-arvostelun A:lle, jolla mitä ilmeisemmin on tietäjän lahjoja!

Joskus kirja löytää lukijansa ja niin minulle kävi nyt. Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society, Otava 2010, suomennos Jaana Kapari-Jatta) on elämäni etiäinen, sillä mitähän minut tuntevat ihmiset sanovat kuultuaan kirjan erikoisuudet ja niissä riittää. Kirjassa ollaan Kanaalisaarilla eli tarkemmin ottaen Guernseyn saarella. Päähenkilö Juliet on suosittu kolumnisti, joka nyt pyrkii kovasti kirjailijaksi. Hän on kranttu miesten suhteen ja siksi naimaton – vielä. Julietin idea on tuoda esille lukemisen autuutta ja sitä miten se vaikuttaa ihmiseen. Merkillisen sattuman kautta Juliet alkaa kirjeenvaihtoon Guernseyn asukkaiden kanssa. Lopulta saarelaiset ja koko saari vievät hänet täysin. Julietilla on selkärangassaan taju, että ihmisen autuus on lukea ja asua saarella!


Saksalaiset valtasivat Guernseyn saaren 30.6.1940 ja tästä alkoi saarelaisten kujanjuoksu. Suurin osa lapsista evakuoitiin Englantiin, osaa ei. Nälkä, syyhy, täit, epävarmuus, mielivalta saivat saarelaiset, myös ne, jotka eivät olleet aiemmin lukeneet yhtään mitään, takertumaan kirjoihin ja näin syntyi kirjallinen piiri, johon myös Juliet myöhemmin mantereelta siirtyi. Tapahtui paljon asioita, joihin liittyi salainen porsaspaisti-illallinen, vakava romanssi saksalaisen sotilaan ja saarelaisen Elizabethin välillä, sekä kaikki se mitä siitä sitten seurasi, mutta yhtäkaikki, tapahtumat kirjautuivat uskomattomaan kirjeenvaihtoon, jossa tunneskaalat heittelivät syvästä epätoivosta täysin hulvattomaan menoon, jossa usein mukana neiti Isola Pribby. Mutta kaikki alkoi kuitenkin Will Thisbeestä:


On Will Thisbeen ansiota, että piirimme nimeen tuli perunankuoripaistos. Olipa saksalaisia tai ei, hän ei tosiaankaan suostu lähtemään kokoukseen, jossa ei ole mitään purtavaa! Syömisestä tuli siis osa ohjelmaamme. Koska Guernseyllä oli tuolloin niukasti voita, vielä vähemmän jauhoja eikä lainkaan sokeria, Will kehitti perunankuoripaistoksen: perunasosetta täytteeksi, siivilän läpi puristettua juurikasta makeuttajaksi ja perunankuoria taikinakuoren sijaan. Willin reseptit ovat yleensä epäilyttäviä, mutta tästä tuli suosikki.


Kuvitelkaa tuota aikaa ja peribrittiläisyyttä sekä saarta, joka on niittyjä, notkelmia, merta, kartanoita, kivikautisia hautoja, noitien loukkoja, normannien kivimökkejä, hurjia kalliojyrkänteitä ja pikkuruista kirkkoa, jonka jokainen tuuma on rikottua posliinia ja murskattua keramiikkaa. Kuvitelkaa sinne kirjallinen Juliet, jolla on aivan liian omahyväinen ja aivan liian innokas kosija Mark. Ehkä Juliet pakeni saarelle?

Heittäydyn pitkäkseni ja katselen taivasta, joka hohtaa tänään kuin helmi, ja hengitän ruohon lämmintä tuoksua ja leikin ettei Markham V. Reynoldsia ole olemassakaan.


Tulin juuri takaisin sisään. On kulunut useampi tunti – laskeva aurinko on reunustanut pilvet loimuavalla kullalla ja meri voihkii jyrkänteen juurella. Mark Reynolds? Kuka hän on?

Tässä on nyt kirja, josta voi sanoa kevytlukuinen, mutta ei tyhjänpäiväinen, viehkeä, mutta ei imelä. Tämä loistava Mary Ann Shafferin kertojan lahja kulkee brittiläisillä ja irlantilaisilla geeneissä. Se on uniikkia ja sitä ei voi jäljitellä, mutta koska kirjailija sairastui vakavasti juuri ennen kirjan valmistumista, kirjailijan sisarentytär, lastenkirjailija Annie Barrows oli juuri oikea henkilö saattamaan romaanin julkaisukuntoon. Kirja kantaa sitä kertojaääntä, jota saarilla on kuultu vuosituhansia takkojen ääressä, kun ulkona on riehunut syysmyrsky tai mereltä on noussut sankkaa usvaa, se ääni soi tässä kirjassa täydellisen puhtaana, välillä andantino, kuten briteille sopiikin ja yhtäkkiä taas lento, sillä mytologia ja noidat haluavat tehdä vaikuttavan sisääntulon. Molli ja duuri sekoittuvat, sillä samaan aikaan kun saaren kaduilla marssivat jäykin polvin sotilaat hiilisankohattuineen ja tyhjine katseineen kranaatit saappaanvarsissa neiti Isola Pribby sekaantuu yhä enenevässä määrin yliluonnollisiin kiemuroihin. Hänelle eivät enää riitä omatekoiset tinktuurat, joita kaikki pelkäävät, vaan hän löytää frenologian, jossa pään muhkuroita koettelemalla löydetään ihmisen todellinen sisin. Tämän jälkeen kenenkään saarelaisen pää ei ole enää turvassa Isolan kiihkeiltä sormilta ja öljyä lieskoihin heittää Julietin kustantaja Sidney, joka lähettää Isolalle 1800 –luvulla julkaistun opuksen nimeltään Frenologian Ja Psykiatrian Uusi Kuvitettu Itseopiskelukirja Sisältäen Koko- Ja Muototaulukot Ja Yli Sata Piirustusta.

Ja nyt en paljasta juonta, mutta pakko sanoa, että eräs herra A:a taitaa omata Isolan kykyjä, sillä kirjassa tulevat myös esille eräs Rilken nahkakantinen runoteos, elokuva Tuulen viemää ja Oscar Wilde! Oscar Wildestä blogini alkoi… ja kirja päättyy huimaan yllätykseen, jonka aiheuttaa allekirjoitus O.F.O´F.W.W. eli Oscar Fingal O´Flahertie Wills Wilde, jonka nimen Speranza aikanaan pojalleen antoi. Rilke taas on kovasti mullistanut elämääni, kuten myös elokuva Tuulen viemää…Tuntuu kuin juuri nyt olisin itse mukana jossain kelttiläisessä tarinassa…

Tässä huumaava kirja, joka maistuu paremmalta kuin Will Thisbeen flambeeratut kirsikat. Itse asiassa tämä teos maistuu kirjoilta, perunakuoripaistokselta, ystävyydeltä, huumorilta, mereltä, rohkeudelta ja outoa kyllä myös porsaspaistilta, mutta jälkimaku hivelee kitalakea ja sielua, sillä se on laadukas kuin upein Chablis, joka nautitaan rakkaudelle.

*****

Tästä kirjasta on kirjoittanut lisäkseni ainakin Sara Amma Katja/Lumiomena  Kirjakaapin avain Anni M Sanna Norkku Sonja Satu Zephyr Maria

18 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu arvostelu, joka houkuttaa lukemaan. Sinun blogisi tekee kirjavalintojen tekemisen vaikeaksi - lähinnä siksi, että on vaikea valita, minkä ihanan kirjan haluaisi lukea seuraavaksi ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Minä en ota blogiini muuta kuin ihania kirjoja. Olenhan luvannut tarjota KIRJAELÄMYKSIÄ, EN KIRJAKIDUTUKSIA. Toki joskus tulee tehtyä keksinkertainen valinta, mutta kyllä sen arvostelusta huomaa, vaikka en kovin pahasti sanokaan. Tämä kirja vei!

    VastaaPoista
  3. Minäkin heti haluaisin lukea tämän kirjan Leena!

    VastaaPoista
  4. Jael, arvasin sen;-) Tämä sinulle sopisikin, Sinä Appelsiinin Tuoksuisen Keittiön Valtiatar.

    VastaaPoista
  5. Hypistelin tätä kirjaa kirjakaupassa, koska kansi oli niin kutsuva!
    Voisin lukea tämänkin.

    VastaaPoista
  6. Soolis, minä teen katsomattomien leffojen listaa seinäkalenteriini, tee sinä lista lukemattomista (huomaathan sanaleikin...) kirjoista.

    Kansi ja koko kirja on kovasti minulle mieleen ja varmaan monelle muulle. Ennustan tästä myyntihittiä!

    VastaaPoista
  7. Anne, no varmaan tuo sun määritelmä 'ihqu' sopii myös tähän kirjaan;-)

    VastaaPoista
  8. Kirja odottaa jo lukemista. Taidan aloittaa jo tänä iltana sen. Viime viikolla kerkesin kirjastoon löytämään mielenkiintoisia kirjoja, ja tämän kirjan valitsin myös. Kahta olen jo aloittanut. Minulle on muodostunut tavaksi lukea useampaa kirjaa samalla.

    VastaaPoista
  9. Rita, minä luen myös välillä kahta kirjaa samanaikaisesti.

    Minä olisin niin halunnut olla tuon kirjan Juliet tai sitten se mieletön Isola...

    VastaaPoista
  10. Valoisasti, lämminhenkisesti ja toivoa antavasti kuvattua elämää sodanaikaisista ja -jälkeisistä tapahtumista Guernseyn miehitetynsaaren asukkaiden kirjeiden kertomana. Vatsatauti piti minua paripäivää otteessaan ja makaamassa voipuneena vuoteessa. Pahimmasta toivuttuani oli nautinto maata aloillaan ja voida pahoinvoinniltaan ainakin ahmia tätä kirjaa. Sillä niinpä veti kirjan kerronta, kirjeiden välityksellä rakentuvat tapahtumat mukaansa. Oi kuinka nautin suuresti tekstin kepeästä, hyvästä kirjakielestä sekä ilmeikkään älykkäästä kerronnasta! Sairasvuoteella oli kaksin verroin hauskempaa, kun luin tyttärelle ääneen (imitoiden) katkelmia Adelaine Addisonilta Julietille lähettämästä kirjeestä: - Piirin jäsenet ovat vehkeilleet keskenään ja kasvattaneet Elizabeth McKennan ja hänen saksalaisen rakastajansa tohtori/kapteeni Cristian Hellmanin äpärälasta. Aivan, saksalaisen sotilaan! En ihmettele järkytystänne.

    Kirja ei kuitenkaan jää pelkän kepeyden varaan, vaan taitavasti kirjailija on tuonut miehitettyjen asukkaiden kirjeissä esille myös tuon ajan ilmiöitä - sodan aiheuttamaa ihmisten raadollisuuden aikaansaamaa pahuutta. Kuin myös noissa oloissa nousseen vastavoiman; rohkeuden ja humaanin auttamishalun heikompia kohtaa: - Hyvänen aika, oli sotilaita jotka istuivat vartijoina armeijan messiin ajavien peruna-autojen lavalla. Lapset seurasivat autoja siinä toivossa että tielle tipahtaisi perunoita. Sotilaat tuijottivat tuimasti suoraan eteensä ja näpäyttelivät tahallaan perunoita kuormasta.

    Muutamasta ulkonaliikkumiskiellosta kärähtäneestä ja heidän hätävarjeluselityksestä alkaneesta kirjallisuuspiiristä kehkeytyi yllättävän vaikuttava tukipiiri. Se toimi siihen ”joutuneille” pelastavana henkireikänä ja kantavana voimana kestää miehityksenaikaisia oloja. Sekä kasvatti valmiuksia ottaa myöhemmin huolehtiakseen orvoksi jääneestä vastasyntyneestä.
    Monellakaan heistä ei ollut aikaisempaa lukuharrastusta ja käsitystä kirjallisuudesta:
    - Kun ne, jotka eivät olleet ikinä ennen lukeneet muuta kuin Raamattua, siemenluetteloa ja Siankasvattajien aikakauskirjaa, tulivat valitsemaan kirjoja, he löysivät itselleen uudenlaista luettavaa. Dawsey tarttui Charles Lampiinsa ja Isola uppoutui Humisevaan harjuun. Itse valitsin Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit siinä toivossa että se kohottaisi mielialaani. Se kohotti.

    - Aloitimme tapaamiset komendantin takia ja jatkoimme omaksi iloksemme. Kenelläkään meistä ei ollut kokemusta kirjallisista piireistä, joten laadimme itse omat sääntömme. Aluksi yritimme pysyä viileinä ja objektiivisina, mutta pian luovutimme ja puhujien tarkoitukseksi muodostui yllyttää kuulijatkin lukemaan puheena olevan kirjan. Me luimme kirjoja, puhuimme kirjoista, kinastelimme kirjoista ja tulimme yhä läheisiksi keskenämme. Muita saarelaisia halusi päästä mukaan ja yhteisistä illoistamme tuli iloisia ja eläväisiä – aika ajoin saatoimme melkeinpä unohtaa ulkona vallitsevan pimeyden.

    Lopuksi eräs hauska (lähes) omakohtainen liittymä Guernseyn saareen. Poikani vietti vaimonsa kanssa muutama vuosi sitten sen naapurisaarella, Jerseyssä lomaa josta poikkesivat myös Guernseyn´iin. Muutamat saarella otetut kuvat muistuttavat kirjassa kuvailtuja jyhkeitä merimaisemia. Hyvät lähtökohdat suositella tätä kirjaa heillekin!

    VastaaPoista
  11. Rita nyt minun pitää mainostaa tätä sun komenttia! Great!

    VastaaPoista
  12. Oi kiitos vinkistä! Olen kipeästi kaivannut jotain juuri tällaista. Harmi vain ettei koko Oulun kirjastokannasta hakuohjelman mukaan tätä löydy, mutta teenpä retken kirjakauppaan... :-)

    VastaaPoista
  13. Virvatuli, ole hyvä vain. Minä elän levittääkseni lukemisen autuutta;-)

    Kovin outoa,ettei tätä tämän vuoden kirjaa löydy Oulun kirjastoista. Mutta kirjakaupoista löytyy, sillä moni toivoi tätä kirjaa tänä vuonna esimerkiksi äitienpäivä- ja syntymäpäivälahjaksi ja ovat saaneet. Jos pitää tästä kirjasta, voi sitten pitää myöskin Siilin eleganssista sekä Omenansiementen mausta. Näissä kaikissa kolmessa kirjassa on jotain käsittämätöntä viehätystä ja uutta, erilaista...jopa minulle.

    Virvatuli, suloista juhannusta sinulle kiinnostavan kirjan parissa. Ihana nimi: Virvatuli...

    VastaaPoista
  14. Tulin kommentoimaan tänne yli vuoden takaiseen kirjoitukseesi, tämä kun sykähdytti minua niin että kylmät väreet kulkivat selässäni. :)

    Luin tämän kirjan nyt toukokuussa ja rakastuin. Kirjoitin kirjasta oman päivitykseni tänään, ja linkitin tämän sinun tekstisi siihen.

    Kommentoin äsken omassa blogissani Villiviinille, ja liitän tähän nyt osan kommenttiani:

    "Kirjoitettuani oman päivitykseni kävin lukemassa muiden arvioita tästä kirjasta (luen niitä yleensä vasta kirjoitettuani oman arvioni, koska jos luen muiden tekstit ensin, pääni menee ihan "jumiin" enkä osaa kirjoittaa enää sanaakaan :), ja olin aivan hämmästynyt: monelle tämä on ollut keskinkertainen lukuelämys, välipalakirja, vähän pettymyskin. Minä kun olin aivan rakastunut tätä kirjaa lukiessani! :) Vain Leena Lumen tekstistä tavoitin sen saman huuman ja poltteen kuin omista lukemisen aikaisista tunnelmistani."

    Tämän päivityksesi lukeminen oli ilo, kiitos! <3

    VastaaPoista
  15. Sara, tämä kirja kuuluu mielestäni vähän samaan sarjaan kuin Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja sekä Sonaatti Miriamille. Viime mainitussa tosin oli minusta epäonnistunut loppu, mutta kuitenkin.

    Nämä ovat niitä kirjoja, jotka tuntuvat kevyemmiltä kuin ovatkaan ja vasta matkan päästä näet ja koet kirkkaammin. Tämä kirja on myös osa sodanaikaista historiaa, sellainen osa, josta minulle ei ollut tietoakaan.

    Pidin henkiöhahmoista, kirjoitustyylistä, kaikesta.

    Kiitos linkityksestä ja minä vien sinut nyt omaan arvosteluuni.

    VastaaPoista
  16. Teidän kaikkien muiden kirjabloggareiden innostama luin tämän. En olisi nimen perusteella valinnut ikinä. Onneksi olette te kaikki ja hienot vinkit! Ihana kirja, oikein sopivaa juhannus- ja pihatyökuuntelemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Serentis, tämä onkin hyvin pidetty kirja. Itse kun olen vielä vahvasti kallellaan historiaan, niin tämä koko asia oli minulle ihan uusi, joten sikälikin kiinnostava.

      Kiitos palljon itseni ja muiden kirjabloggarien puolesta ♥

      Poista