sunnuntai 8. marraskuuta 2009

ISÄ RAKAS, KAIKKI TAIVAAN TÄHDET, SINÄ

Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin? Kun yö liki ikkunan liikkui, se virsi, se viihdytti niin. Se antoi rintahan rauhan, se uskoa unehen toi. – Jos muistat sen virren, niin laula, laula se oi!

Muistatko isä? Sinulla oli vihdoinkin pieni tyttö, pieni, suloinen, paksu vauva, jota olit odottanut vuosia ja taas vuosia. Ehkä kaipasit häntä jo rintamalla, kun olit taistelemassa lapsellesi itsenäistä Suomea. Ehkä haaveilit hänestä jo sotasairaalassa, jossa olit toipumassa sodan haavoistasi. Ehkä näit hänet jo silmissäsi, kun rauhan palattua aloit rakentaa omaa elämääsi ikuiset kranaatinsirpaleet selässäsi.

Muistatko isä, kuinka koko Säkylä sanoi, että ’tuolle tytölle Viljo hakee vaikka kuun taivaalta’. Pieni nuhani oli sinulle maailmanloppu, johon haettiin apua vaikka keskellä yötä ja vähät eivät olleet nekään yöt, jolloin heijasit huutavaa prinsessaasi sylissä tai istuit hikimärkänä höyryhengityshupun alla seuranani. Työstä tultuasi et koskaan ollut liian väsynyt asettuaksesi nelinkontin lattialle, jotta tyttäresi sai riemusta kiljuen ratsastaa selässäsi huoneiston ympäri, ympäri, kohti auringonlaskua.

Ja ne pyöräretket pitkin pitäjää! Sinä polkien ja minä ylpeänä tarakalla istuen. Milloin mentiin mummolaan, milloin Pietilään tai Rauniolle, aina kuitenkin poikettiin oikealle tötteröjäätelölle. Sellaista jäätelöä ei ole enää olemassakaan, sillä se oli oikeata hellyysjäätelöä.

Muistatko isä, kun sairastuin vakavasti ja jouduin kuukausiksi sairaalaan, kuinka olit kuolla tuskaasi ja mitkään lääkärien vakuuttelut eivät antaneet Sinulle toivoa. Lopulta et voinut enää käydä luonani, sillä huusin vuorokauden suoraa huutoa lähdettyäsi ja minut piti sitoa sänkyyni kiinni. Muistatko, kuinka aloin toipua ja Sinä riehakkaana olosta keksit, että nyt likalle tuodaan televisio! Aku Ankkoja luit minulle niin, että äänesi oli enää vain pelkkää pihinää. Ja nukuit kanssani lattialla, sillä sairauteni jälkeen minua pyörrytti sängyssä.

Ja isä rakas, muistatko ne ukkoset, joita pelkäsin niin, että istuin pimeässä komerossa tuntikausia. ja kuka jälleen olikaan kanssani, oma isäni, maailman paras isä!

Rakas isä, kiitos Sinulle, että olit niin paljon kanssani. Kiitos, että olit aina jaksavainen ja ymmärtäväinen ja hellä. Kiitos, että aina seisoit puolellani ja kehuit ja kannustit lastasi. Ne hetket, jotka annoit minulle, eivät unohdu koskaan. Ne ovat elämäni tukipilarit, joihin nojaan, kun väsyttää. Ne ovat muistoja, jotka tähdittävät isän ja tyttären tarinaa. Ne samat tähdet haluaisin tänä Isänpäivänä ojentaa valoksi ja iloksi kaikille isille ja heidän lapsilleen.

Muistatko isä, kuinka lauloit: Rakastan elämää, joka nuoruuden haaveita kantaa. Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä antaa. Rakastan elämää, sille lempeni tahdon ma antaa. Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä antaa.

Isä rakas, kaikki taivaan tähdet, Sinä.

tyttäresi Leena

14 kommenttia:

  1. Kirjoitit niin kauniisti isästäsi/isällesi,että tuli melkein tippa silmiin..

    VastaaPoista
  2. Kaunis kirjoitus!

    Tuli mieleen lukiessani, että miten perheissä, joissa isä ei ole 'hyvä', isänpäivää vietetään. Onko se sitten surua.

    Sinulla vaikuttaa olleen mitä parhain isi. Niin minullakin, vaikka en ole joutunut olemaan sairaalassa ja isi ei ole tehtaassa. Hän jaksaa keskustella kanssani mistä vain!

    Kiitos kirjoituksesta. Hyvää isänpäivää. :)

    PS: pääsin livahtelemaan aamiaisvalmisteluilta tietsikalle ja siksi kommentoin! :)

    VastaaPoista
  3. Jael, minuakin itkettää...ja on ikävä.

    Tuure, kerro tänään isillesi, kuinka paljon hänestä välität, kuinka paljon hän sinulle merkitsee. Minä kerroin tämän kaiken isälleni ennen kuin hänestä tuli kaikki taivaani tähdet.

    Ei Tuure, isäni ei ollut tehtaassa töissä ollenkaan. En puhu tässä hänen työstään, joka oli kauppias, vaan hänen sotakokemuksistaan.

    Tarjoappa isille sitten kunnon aamianen.

    VastaaPoista
  4. Kaunis kirjoitus ja ihana isä. Myös minä kaipaan tänään, jo 15. isänpäivä kun kävelen haudalle viemään kynttilän. Ikävä ei hellitä, muuttaa kyllä muotoaan ja jaksan olla kiitollinen niistä vuosista jotka meillä oli. Hymyillään kyynelten läpi ja nautitaan isänpäivästä läheistemme kanssa. Halaus..

    VastaaPoista
  5. Anne, minäkin menin jo hämärissä sytyttämään pihalle vuorokauden palavat kynttilät. Isänpäivä on jotenkin haikea juttu, mutta eiköhän se tästä, kun nuoret ja etenkin Dina ilmestyvät...

    Tuure: ;-) ja Great!

    VastaaPoista
  6. Kaunis kirjoitus, sisko. Minäkin nuo monet asiat koin - 5 vuotta Sinua myöhemmin. Tietysti esikoinen on aina esikoinen, mutta Isältä riitti rakkautta kaikille - meille molemmille tyttärille, silloinkin, kun olimme jo aikuisia. Minullakin on Isää ISO IKÄVÄ. Olisin tarvinnut häntä vielä monen monta kertaa. Mutta tiedän, että Isä on hyvässä paikassa Jumalan luona. Taivaan Isä pitää hyvää huoltoa meistä kaikista ja erityisesti niin hyvistä ihmisistä kuin meidän ikioma Viljo-Isä oli. Kiitos kaikesta mitä Sinulta sain. Ikävä ei lopu koskaan, ennen kuin sitten joskus olemme yhdessä...
    Nuorempi tyttäresi Merja

    VastaaPoista
  7. Kauniisti kirjoitit. Ihanan rakastava ja turvallinen isä sinulla ollut! Tuollaisella isä-suhteella on varmasti ollut merkittävä vaikutus elämääsi, niin kuin isillä tulisi ollakin. Isän ihaileva katse ja kannustava asenne tyttäreensä on eräs ratkaiseva asia elämässämme; ettemme nöyristellen piilottele kynttiläämme vakan alla ja tyydy lahjoihimme nähden alisuoriutujiksi. (oh, äityipä lähes manifestiksi) Una kirjoitti toisenlaisesta isästä, samanlaisesta kuin oma isäni. Eilen tuolla pihamaalla hääriessä (aina ajatukset alkavat juosta) pohdiskelin isänpäivää – omaa isäsuhdettani. Eteenpäin on menty, enkä enää kanna mukanani nuoruusvuosien katkeroitunutta vihaa isää kohtaan. Tilalle on tullut vapauttava armollisuus hyväksyä menneet - ymmärtää sukupolvien takaista elämää ja tapahtumia. Vaikken itse ole koskaan kuullut isän sanovan minulla – minä rakastas sinua, on kuitenkin helppo halata häntä ja jopa sanoa tuo sama hänelle.

    Hyvää Isänpäivää!

    VastaaPoista
  8. Rita, sanoit julki sen, mitä en saanut tähän kirjeeseen isälle tähtien taakse. Tytön vahvuus herää isän ihailusta ja lämpimästä suhteesta isään. Isän tytöistä on tehty okein tutkimusta, että he ovat elämän selviytyjiä, eivätkä todellakaan kätke kynttiläänsä vakan alle. Olen monesta vaikeasta paikasta klkenut läpi kiitos itsetunnon, jonka sain isältäni. Nyt tämä kultainen juonne jatkuu, sillä tyttäremme Meri on saanut isältään todellista prinsessapalvontaa;-)

    Suhteeni äitiini oli nuoruusvuosina rankka ja se heijastui pitkälle, kunnes yhtäkkiä se oli ohi. Selvisin siitäkin.

    Tässä lause John Irvingin kirjasta Until I find you: "Eläkää sovinnossa menneisyyden kanssa. Älkää unohtako sitä, mutta antakaa sille anteeksi."

    Rita, Hyvää Isänpäivää myös sinulle ja kiitos hienosta ja paneutuvasta kommentista!

    VastaaPoista
  9. Hieno kirjoitus isästäsi. Omani on vielä luonamme ja kävin halaamassa ja toivottamassa hyvää isänpäivää.... oli lähellä, ettei vielä tarvinnut viedä kynttilää......

    VastaaPoista
  10. Leena, rakasta häntä kuin joka hetki olis' viimeinen!

    VastaaPoista
  11. Hei Leena!

    Kyyneleet silmissäni luin niin ihana ja koskettavaa kirjoitusta isästäsi. Sinulla on ollut niin ihana isä, hänen muistonsa ja hänen kanssaan kokemasi hetket kantavat varmasti sinua elämäsi jokaisena päivänä.

    Minäkin olen isän tyttö,pienenä olin aina isän mukana maatalon töissä, nukuin päiväuniakin traktorissa isän sylissä. Minua ja isääni yhdistää myös krooninen kipu, joka vaivaa meitä molempia. Olemme toistemme vertaistukihenkilöitä ja se tuki kantaa jaksamaan. Isäni on niin kiltti ja lempeä ihminen. Isälleni ovat kaikki kaikessa omat lapset ja nyt myös lastenlapset.

    Kiitos Leena kauniista kirjoituksestasi!

    Halauksin Katrilli

    VastaaPoista
  12. Hei Katri!

    Minun isäni oli myös äärimmäisen lempeä. Hän ei voinut tappaa edes hiirtä, jonka takia minulla olikin lapsena lemmikkihiiri äidin vastustelusta huolimatta;-)

    Katri, isäsi on takuulla sinun parhain vertaistukihenkilö! Tuo 'päiväunet traktorissa' kuulostaa läheiseltä ja suloiselta...

    Näin me isän tytöt jaamme kokemuksiamme.

    lämmöllä
    Leena

    VastaaPoista