keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

UNELMIEN HUVIMAJAT

Lystimaja, paviljonki, kesähuone, puutarhamaja, puistomaja, temppeli, turhamaisuus…ovat vain muutamia huvimajoille annetuista nimityksistä. Temppeli kuulostaa äkkiseltään oudolta, mutta siten kutsuttiin huvimajaa, joka muistutti antiikin temppeliä pylväikköineen. Nimitykset punssipaviljonki ja näköalapaviljonki taas viittaavat suoraan huvimajan käyttötarkoitukseen. Virolahtelaiset nimesivät erään huvimajan lystpytyksi ja turkulaiset kutsuivat huvimajoja lysthuoneiksi. Nimitykset juontuvat ruotsin sanasta lusthus.

Arja Paasion kirja Unelmien huvimajat (Atena, 2009) on täydellinen teos huvimajasta haaveilevalle. Itse asiassa kirja on niin herkullinen ja houkuttava että minä aloin sen luettuani kaivata omaa lystpyttyä! Ihan jo näen, miten sateellakin viihdymme omassa majassamme suvisateen ropistessa lasikatolle, kynttilät palavat ja me luemme ja maistelemme viiniä nauttien pesämäisestä tunnelmasta. Haluan sinne rottinkisten huonekalujen lisäksi sivustavedettävän talonpoikaisvuoteen täyteen tyynyjä. Syksyllä kaikkialle lyhtyjä ja luonnollisesti uudenvuoden samppanjat nautitaan huvimajan kuurankukkien ympäröimänä.


Unelmien huvimajan valokuvat ovat Arja Paasion lukuun ottamatta erikseen mainittuja, joita ovat mm. kuvat menneen maailman huvimajoista. Huvimajoilla on todellakin kiinnostava ja pitkä historia, joka tuodaan kattavasti esille kirjan alussa. Kukapa uskoisi, että renessanssin aikana, 1500-luvun alkupuolella sijaitsi Turun linnan luona temppeli ja vuodelta 1556 löytyy maininta turkulaisesta ryytitarhassa olleesta ’kesätalosta’.


Minua Romanov -harrastajana kiinnosti kovasti eräs keisarillinen vierailu Virolahdella 1908. Patruuna Anton Mäkelä osti Pyterlahden hovin eli kartanon Virolahdelta vuonna 1872 ja rakennutti näköalapaikkana toimivalle lehtokumpareelle puisen huvimajan. Hän perusti myös torvisoittokunnan, joka soitteli huvimajassa hovin väkeä viihdyttäen. Kuten tiedetään, keisari Nikolai II vietti usein kesiä Virolahden saaristossa. Kerran hän kulki mainitun huvimajan ohi seurueensa kanssa ja jäi kuuntelemaan huvimajasta kantautuvaa soittoa, jolloin hänelle soitettiin asiaankuuluva ’fanfaari’.

Kirjaa lukiessa ei voi olla tempautumatta mukaan Arja Paasion ilmiselvään innostukseen. Paasio on ottanut runsaasti lumoavia kuvia toinen toistaan houkuttavimmista huvimajoista taaten näin paitsi takuuvarman hurmoksen myös sen että jokaiselle löytyy se ’oma salainen paikka’, jota tekee mieli ryhtyä rakentamaan heti. Erityisen ilahduttavaa oli lukea, kuinka usein majat tehdään kierrätysmateriaalista. Tämä on sekä ekologista että tuo huvimajaan ripauksen rappioromantiikka, menneen maailman tunnelmaa.

Unelmien huvimajat sisältää täydelliset Markku Norsin piirustukset, jotka aion tarjota miehelleni vaivihkaa. Koska minä en onneksi osaa rakentaa, herkuttelen kirjan huvimajaesittelyjen parissa: Salmiakkiruutujen suojassa, Villa Roni, Hömpsylä heinikossa, Loisto, Valoisa Huvari, Lusthuset kalliolla, Rappioromantiikkaa Ullan Villassa, Villa Humala, Adalmiinan helmi…


Ja meidän huvimajassa nautitaan sitten Huvimajalikööriä, joka valmistuu omien kirsikkapuiden marjoista, kirkkaasta viinasta ja sokerista. Likööri valmistuu lasipurkissa hartaudella vaalittuna niin että loppusuven kirsikkasatoa nautitaan seuraavana kesänä huvimajakauden avajaisissa. Kiitos Arja Paasion Unelmien Huvimajat, minulla alkoi nyt korkea huvimajakuume!

10 kommenttia:

  1. Englantilaisista pikkutaloista huvimajoihin, nyt on ihan kevät jo mielessä!
    Linnut laulavat ulkona auringonpaisteessa!

    VastaaPoista
  2. Soolis, tämä liittyi niin hyvin Unelma-aiheeseen...

    Kevät on mielessä ja lintujen laulu on jo kosiolaulua..., mutta pieni lumivaihe tulee vielä - blogiinikin. Uusi lumihan on vanha lumen (Lumin;-) surma.

    VastaaPoista
  3. Hei Leena Lumi!

    Ihastuin Sinun esittämääsi Arja Paasion: "Unelmien huvimajat" -kirjaan!

    Niinpä rohkenen ensin kysyä tai pyytää lupaa, että saanko kopsata kirjasta kuvaa minun blogiini? Toki mainitsen lähteen :)

    Olen hiljattain löytänyt ihanan blogisi ja liittynyt jäseneksi.

    Hyvää, iloista kevään odotusta,

    Sinulle!

    t. Salaisen puutarhan emäntä

    VastaaPoista
  4. Salainen puutarhani, ole hyvä vain, mutta mainitse sitten kirja, sen tekijä ja vielä kustantaja.

    Tämä EI ole kirjan kansi. Yritän liittää kannen illalla tähän, jos Kuvaajani onnistuisi paremmin kuin vuosi sitten;-), mutta minulle tämä on kirjan kaunein kuva eli huvimaja Villa Roni.

    Kiitos samoin, Salainen Puutarhani!

    VastaaPoista
  5. Minulla oli huvimaja, sellainen ikkunaton mutta pitsinen...
    Se lahosi ja oli pakko purkaa pois...
    Miten monet ihanat hetket vietinkään siellä yksin, kaksin, monen kanssa, nauttien ateriasta, viinistä, hiljaisuudesta...

    Sun kirjoituksesi jälkeen rupesi tekee mielipaikkaa, joka olisi pyhitetty olemiseen....nautintoihin...

    Ihana kuva..

    VastaaPoista
  6. Hanne, minä e ollut koskaan haaveillut huvimajasta ennen kuin näin tämän kirjan kuvat. Villa Roni on suosikkini! Juuri tuo, joka vielä puuttuvan kansikuvan takia saa tuossa nyt komeilla...

    VastaaPoista
  7. Rita, suosittelen! Toivoa on, sillä Ukkometso ei antanut laittaa tätä kirja-arpajaisteni palkinnoksi;-) Tässä on siis paitsi unelmaisia kuvia myös rakennusohjeita.

    VastaaPoista
  8. Tilasin tämä rakkaalle itselleni. Eikä ole tyyriskään, <30€.

    VastaaPoista
  9. Rita, no juu, ei ole ottaen huomioon, mitä kaikkea siinä on huvista hyötyyn.

    VastaaPoista