maanantai 15. maaliskuuta 2010

USVIEN KUKKULOILLE, KUISKAILEVILLE KUJILLE...

L.M.Montgomerysta saitte jo faktaa, jossa varmaan rivien välistä heijastuu niin surumielistä Patia, kuin luomistuskissaan kärsivää Emiliaa ja se, mitä ette löytäneet sieltä, on varmaan temperamenttinen Anna, johon Maud lienee kirjoittanut paljon siitä, millainen hän olisi ehkä halunnut olla..., mutta faktat Anna-kirjoista saitte.

Minervan myötä olen palannut vuosikymmenien jälkeen Prinssi Edwardin saarelle ja kiitän kustantajaa tästä upeasta elämyksestä. Kutsun sinut mukaani kylpemään kuunvalossa...antamaan kanssani kosijoille 'rukkasia' ja hämmentymään niistä muutoksista, joita maailmalla aina on tarjottavana. Tule!, kuu nousee jo...

Minerva on tärkeä vaikuttaja tämän viikon Montgomery-aiheessa, mutta vähintäin yhtä tärkeä on kääntäjä, tutkija Sisko Ylimartimo, jolle nämä kirjat ovat selvästi olleet henki ja elämä. Ylimartimo myös on henkilö, joka täydellisesti, hurmaavasti ja tutkijan taidolla kutoo yhteen Montgomeryjen kirjojen lumon, faktan ja fiktion, kirjassaan Anna ja muut ystävämme - L.M.Montgomeryn elämä ja sankarittaret.

2 kommenttia:

  1. Anna- srja tuli luettua silloin joskus, nyt tyttäreni sai joululahjaksi tällaisen kirjan mummoltaan ja tunnusti ettei hän ole lukenut sitä. Se on kuulemma liian raskas, ei siihen jaksanut keskittyä.Totesin siihen, että olivat hienoimpia kirjoja , joita silloin olin lukenut, mutta nehän eivät ole fantasiakirjoja....

    VastaaPoista
  2. Leena, ostin Merille jokaikisen Anna -kirjan, ksoka silloin niistä oli otettu uudet painokset. Myös kannet olivat eri. Meri ei lukenut yhtäkään! Nyt minulla on sitten Anna -sarja kahteen kertaan omat vanhat, rakkaat, puhkiluetut ja tyttäreni upouudet. Kyllä niitä vielä joku lukee...

    Meri luki fantasiaa ja Pottereita ja vieraista uskonnoista etc., mutta ei Annoja. Mikä sääli: romantiikan kannalta!

    VastaaPoista