torstai 14. lokakuuta 2010

MUSTIKKA, RUIS JA RYPSI - VOIMARUOKAA SUOMESTA

Soili Soisalon ja Eeva Voutilaisen ruokakirja Mustikka, ruis ja rypsi – Voimaruokaa Suomesta (Otava 2010) on ylistys lähiruoalle ja Itämeren ruokavaliolle. Tämä kirja on kädenojennus hänelle, joka nyt epätoivoisesti yrittää välttää jotain tiettyä ruokaryhmää toivossa, että painoa putoaa, välttyy diabetekselta tai herää jonain aamuna Aivan Uutena Ihmisenä. Ei se niin mene, vaan:

Mitään ruokaryhmää ei kannata kartella, sillä silloin jonkin tärkeän ravintoaineen saanti voi jäädä heikoksi. Monipuolisesta ruoasta ravintoaineet kertyvät sopivassa suhteessa, eikä niitä voi saada liikaa.


Kirja on ylistys suomalaiselle puhtaalle ruoalle, jossa lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita käytetään vähemmän kuin monissa muissa maissa. Harvaan asutun maan etuja ovat maaperän, vesien ja ilman puhtaus.


Eittämättä on selviö, että pääpaino on marjoissa, kasviksissa ja sienissä, jotka ovat erinomainen apu painonhallinnassa. Se, mikä edelleenkin on Itämeren ruokavalion tärkeä kulmakivi on ruisleipä, joka tutkimusten mukaan on erinomainen suoja suolistosyöpiä vastaan. Rukiissa on enemmän kasviestrogeeneja kuin muissa viljoissa. Ja Itämerestä kun puhutaan ja asutaan tuhansien järvien maassa, niin kalaa tietysti syödään kolmasti viikossa. Kuka tiesi, että kala suojaa masennukselta!


Rypsiöljyn rasvahappokoostumus on poikkeuksellisen hyvä. Sen sisältämä alfalinoleenihappo hoitaa sydämen terveyttä. Rypsiöljyssä myös omega-rasvahapot ovat oikeassa suhteessa. Noin kaksi ruokalusikallista rypsiöljyä päivässä riittää turvaamaan välttämättömien rasvahappojen saannin. Siihen voi laskea niin ruuanvalmistusrasvan kuin leivän päälle levitetyn kasvimargariinin, joka valmistetaan rypsiöljystä. Oliiviöljy ei maineestaan huolimatta ole rypsin veroinen. Myös oliiviöljyn rasvasta suurin osa on kertatyydyttämätöntä, joka ei hapetu helposti. Se ei kuitenkaan sisällä välttämättömiä rasvahappoja kuten rypsiöljy. Jo 1990-luvulla Ranskassa tehdyssä Lyon Heart Study -tutkimuksessa todettiin, että Välimeren ruokavalioon lisätty rypsiöljy edisti sydänpotilaiden terveyttä. Rypsiöljyä syöneellä ryhmällä todettiin vähemmän uusia sydäninfarkteja. Kuolleisuus sydäntautiin väheni noin 80 prosenttia!



Kirjassa on täydellinen ohje, miten noudattaa Itämeren ruokavaliota. Tätä kirjaa lukematta mieheni on vaistonvaraisesti jo löytänyt tämän polun ja saanut kolestrolinsa ihannelukuihin ilman lääkkeitä. Tämä kaikki käy järkeen! Ja sitä paitsi, kirja kehottaa myös nauttimaan ja herkuttelemaan, mutta mitä voi herkutella, se onkin jo eri juttu ja hyvin armahtava, sillä pulla iltapäiväkahvilla ei ole pannassa ja kirjan keittokirjaosuudessa valmistetaankin paitsi terveellisiä ja herkullisia ruokia appelsiinikalkkunasta punajuurilasagneen myös vadelmarahkatorttua ja marjamuffineita. Myös pinaattijuustopiirakka näyttää niin herkulliselta, että…

Soisalon ja Voutilaisen kirja on paitsi tietoteos terveydestä, siis myös keittokirja, joka sisältää yli sata reseptiä arkiruoasta vaativampaan juhlaruokailuun. Kasvisyöjä löytää uusia elämyksiä ja liharuuatkin höystyvät kasviksilla. Soili Soisalo on arvostettu ruokatoimittaja ja Eeva Voutilainen on ravitsemustieteen asiantuntija. Tämä jälki tuntuu kirjassa – luotettavasti.


Suosittelen tätä Mustikka, ruis ja rypsi -teosta hänelle, joka haluaa hitaasti, mutta varmasti muuttaa pysyvästi elämäntapojaan suosimaan lähiruokaa, olemaan itselleen armollinen, mutta huolehtiva, haluaa valita ympäristöä säästävää ruokaa, haluaa suojella sydäntään ja välttyä diabetekselta, mutta joka kuitenkin haluaa myös nauttia elämästä ja hyvästä ruoasta miettimättä jokaisen suupalan kohdalla: Apua, voinko syödä tätä!


Mustikka, ruis ja rypsi on erinomainen kirja omaan keittokirjakokoelmaan, mutta tämä on myös oiva lahjakirja hänelle, josta välität. Suorastaan sydämellinen♥


kuva rypsipellosta Ismo Pekkarinen/Skoy

PS. Löydät kirjan tekijöiden lisäinfoa teokseen täältä

15 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoinen..
    täytyypä, ain akin selailla ja enemmänkin..
    itse yhdyn kirjoittajan linjaan..

    Olikohan siellä pieni virhe..
    ainakin ihmettelin suuresti, että kahdessa ruokalusikallisessa oliiviöljyä oisi 1770 Kcal??

    VastaaPoista
  2. Hanne, tämä on myös ekologinen kirja, joka haluaa vaalia lähiruokaa.

    No, ehkä...,sillä laskentataulukko oli vaativa jopa minulle, joka olen tottunut laskemaan ja muuntamaan erilaisia D-vitamiiniyksiköitä yms.Lumimies tutkii sitä vieläkin;-) Yksinkertaistin sen nyt jättämällä luvut pois.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Komppaan Hannea, ei takuulla ole niin paljon kaloreita oliiviöljyssä. Paras omega 3:n ja omega 6:n suhde on pellavansiemenöljyssä, mutta se on kyllä vähän erikoisen makuista. Spreewaldissa Berliinin lähellä sitä kyllä syödään keitetyn perunan ja rahkan kanssa. Rypsi on vähän parempi kuin oliiviöljy, me tosin syödään oikeastaan vain hyvää oliiviöljyä, sitä on niin montaa laatua. Italian ja Ranskan öljymyllyissä sitä voi maistella kuten viiniä maistellaan ennenkuin ostetaan.

    VastaaPoista
  5. Allu, tämä taulukko on hankala, sillä Lumimies, joka on sentään matemaattinen ihminen, selvittää sitä vieläkin. Minä en enää siihen ehdi ruutia tuhlata, siksi otin luvut pois. Kirjassa on muidenkin öljyjen ja rasvojen vertailut.

    Meidän perheen koripalloilija, ottaa joka päivä kaksi rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä ja Olga vähän myös.

    Minusta on ihanaa syödä lähiruokaa ja pyrin siihen enempi koko ajan. Ja ruisleivästä en luovu ikinä. Siitä on eräs suomalainen professori tehnyt tutkimuksenkin, kuinka rusileipä estää muutamia syöpiä, mutta sitä asiaa vain sivuttiin tässä kirjassa. Olen siitä lukenut aiemmin terveyslehdistä.

    VastaaPoista
  6. Taisin vilkaista tuota kirjaa kesällä tai muistankohan oikein.Tuo kansi on nätti.Käytän nykyään enemmän kylmäpuristettua rypsiöljyä kuin oliiviöljyä.Lähiruokaa on aina hyvä suosia.Täällä voin olla onnellinen kun kaikki kasvikset ja hedelmät ovat lähiruokaa.

    VastaaPoista
  7. Jael, tämä kirja on ilmestynyt syyskuussa.

    Todellakin, sinun ei tarvitse miettiä, millainen hiilijalanjälki on munakoisolla, vaan voit ostaa sitä surutta. Täällä on talvella jo tomaatin kanssa huonosti, sillä sille en voi mitään, että Espanjan tomaatit eivät maistu. Olen koko kesän syönyt kotimaisia luomukirsikkatomaatteja ja onneksi niitä näkyy vielä olevan ja ovat maukkaita. Ne ovat mun karkkeja!

    Mikäkin pidän tuosta kannesta. Harvoin kansi on harmoninen, kun siinä on monta kuvaa, mutta tämä on.

    VastaaPoista
  8. Vaikuttaapas herkulliselta kirjalta hyvän ruoka- ja elämäntapafilosofian siivittämänä!

    Hieno kuva rypsipellosta! Näin itse muutamia vuosia sitten ensimmäistä (!!) kertaa elämässä pohjanmaalla ajellessa upeat rypsipellot, kuin auringonkultaa silmänkantamattomiin!

    VastaaPoista
  9. Susa, tässä kirjassa on järkeä, mitä hyvin sekava ravintokeskustelu juuri nyt kaipaa.

    No, myös kun ajame Luvialle (Satakuntaan) niitä näemme, mutta etenkin kun ajamme Turkuun, niin selvää kultaa siellä kasvaa ja loisto aivan häikäisee...rajattomana.

    VastaaPoista
  10. lähiruoka-ajattelu on ollut jo vuosia lähellä sydäntäni. Muut vetäkööt goji-marjoaja ja maca-jauhoa (mitähän hittoa sekin on, yyh) Mustikka ja puolukka kasvaa kotometsässä ja hakkaa mennen tullen kaiken maailman inkamarjat. Eikä meidän marjoja tarvitse lentokoneilla rahdata toiselta puolen palloo!
    Kaiken lukemani perusteella käytän kuitenkin ikiaikaista oliiviöljyä mieluummin kuin rypsiöljyä. Ja voita. Ja kylmäpuristettua kookosöljyä. Tuo kookosöljy on varmaan suurin poikkeamani lähiruoka-ajattelusta.

    VastaaPoista
  11. Krisu, sitten ollaa ihan samoilla linjoilla! Seuraan kyllä eräitä kiinnostavia ruokablogeja kaukaakin ja ihastellen, mutta se ei ole mun juttu. Haluan ruokani tästä likeltä, suosin maakunnan makuja, paitsi merikalaan tottuneena, kysyn sitä aina ensiksi;-)

    Sinulla on yksi poikkeama lähiruoka-ajattelussa ja minulla myös. Minun heikkouteni on munakoiso, mutta nyt siitäkin tuntee syyllisyyttä, koska hiilijalanjälki...

    VastaaPoista
  12. Mustikat ja puolukat ovat Suomen metsien arvokasta kultaa ! Hieno lahja meille. Ja vielä kohtuuhintaista kun hakee torilta tai kaupasta. Kaikki kun eivät marjasta.

    Mutta tuo kalorimäärä nyt kyllä ihmetyttää ja hymyilyttää. Olen aikoinani jo Painonvartijoissa oppinut, että teelusikallisessa öljyä on noin 50 kcal. Miten joku kirjantekijä on mennyt ihan sekaisin, se on kyllä miinusta tekijöille. Taulukot ovat aina hankalia ja painovirheisiin juuri niiden kohdalla on aina suuri riski.

    VastaaPoista
  13. Soolis, juuri näin se on. Ja metsän kultaa ovat mm. kantarellit ja soiden kultaa lakat.

    Soolis, en tiedä vieläkään, onko siinä mitään virhettä. Matemaattisen mieheni mielestä taulukko on vain tehty maallikolle liian sekavaksi. Se taulukkosivu onkin kirjan ainoa miinua ja koski siis vain näitä ölyjä ja rasvoja.

    VastaaPoista
  14. Jospa siinä on sekoitettu kalorit ja joulet???

    VastaaPoista
  15. Allu, ei. Ne olivat kummatkin mainitut vierekkäin. Nyt kun kaksi on sitä pähkännyt, Lumimies tulkitsee, että yksinkertaisesti taulukossa on annettu eri annoskoot eri öljyille ja rasvoille!

    VastaaPoista