perjantai 19. maaliskuuta 2010

TAIVAALLINEN MUNAKOISO

Marja Lindforsin kirja Taivaallinen munakoiso (WSOY 2009) on enemmän kuin vain keittokirja: Se on kaivattu tilaustyö meille, joiden mielestä juuri munakoisosta syntyvät hurmaavimmat ateriat; meille, joille munakoiso on enemmän kuin vain eksoottinen kasvis; meille, jotka olemme kaivanneet enemmän tietoa tästä kauniista herkusta ja sen monipuolisista käyttötavoista.

Koska kerään keittiöni kirjahyllyyn keittokirjoja jopa matkoilta, ei ole yhdentekevää, miltä kirjat näyttävät. Keittokirjan pitää olla houkutteleva! Sen pitää saada kokki innostumaan! Marja Lindforsin Taivaallinen munakoiso täyttää tämänkin kriteerin täydesti. Lindforsin omat kuvat ovat niin hurmaavat, että tiedän jo kokeilevani useimmat kirjan ohjeet. Sen lisäksi kirjailija on ymmärtänyt asettaa mukaan myös täydennyskuvia, jotka ovat niistä maista, joissa munakoiso on suosittu, mutta ihan arkinen kasvis. Mieleeni tulee keittokirjoista vain loistava Sopranos keittiössä, jossa kirjasta on tehty elävä tuomalla siihen jopa ylenpalttisesti muutakin elämystä kuin ruokaohjeita.

Minun munakoisomieltymykseni alkoi siitä ainoasta ja hiukan monimutkaisestakin Munakoisoa fetalla ja tomaatillla, jonka olen teille pariin kertaan postannut. Se on järkyttävän herkullinen kasvisruoka, jota syödessä kasvaa himo löytää lisää munakoiso-ohjeita ja myös yksinkertaisia sellaisia.

Lindforsin kirja tarjoaa näitä kaikkia laidasta laitaan ja niin selkein ohjein, että tumpeloinkaan kokki ei erehdy tekemään väärin. Jo kuvista näkee mitä tuleman pitää! Ja sylkeä alkaa erittyä, kun katsoo kuvia pidempään…eli siis todella herkullinen kirja.

Kirja tarjoaa Alkuruoat & lisukkeet, Pikkulämpimät, piirakat & pizzat, Pastat ja Pääruoat. Näiden pääosioiden alle jää lukuisia aterioita niin kasvisruokailijoille, kuin heille, jotka haluavat vaikka Hirvenliharisotolla täytetyt munakoisot. Löytyy myös Etikkaan säilöttyä munakoisoa, josta saadaan loistava antipasto. Tätä muuten etikkahimoisena aion kokeilla heti! Löytyy myös Gratinoitujan tortellineja kinkun ja munakoison kera ja sitten sienihullun unelma Kasvis-kantarellipaistos!

Tiedän, että himoatte edes muutamaa ohjetta ja tulette saamaankin, mutta kaikki on parempaa, kun sitä ensin joutuu odottamaan. Odotetaan suvea ja grillikautta! Annan teille kuitenkin tämän elämyksen lopussa Melanzane all’aceto eli Etikkaan säilöttyä munakoisoa –reseptin. Sitä ennen vähän enemmän tästä violetista kasviksesta, jonka tarina yltää 4000 vuoden taakse.

Munakoison tarina lähtee Intiasta, jossa se kasvoi luonnonvaraisena jo 4000 vuotta sitten. Eurooppaan munakoiso saapui keskiajalla arabien mukana. Arabialainen lääkäri Ibn Butlàn kirjoitti 1000 –luvulla, että munakoiso tuotti melankolisia mielialoja ja houkutti säädyttömyyteen. Niinpä nuoria naisia ja neitsyitä varoitettiin munakoisojen poiminta-aikaan himokkaista miehistä, koska hedelmän kuuma ja kostea luonne sekä melankolinen sävy voisi saada aikaan poikkeamisen säädyllisyyden poluilta.

Tämän luettuani tajusin välittömästi, miksi kutsun munakoisovuokaani nimellä Meille kahdelle – yöllä! Ja nyt kun opin tästä kirjasta yksinkertaisia grillivinkkejä, meillä on edessä hyvin eroottinen, kostea ja kuuma suvi, sillä ei mitään lihoja grilliin ellei munakoisoa ole mukana! Myös munakoison väri ja muoto saavat minut oudon levottomaksi…Kyseessä on ehdottomasti eroottinen kasvis. Toinen vastaava on tomaatti, ’lemmen omena’ ja näillä kahdellahan on siunattu liitto makuhermojen paratiisissa. Myös persiljaa aion tänä vuonna kasvattaa ruukussa (kasvimaanhan olen luovuttanut hedelmäpuutarhalle) ja basilikaa minulla kasvaa aina.

Munakoisoa käytetään kaikissa Välimeren maissa lukemattomin eri tavoin. Sitä syödään höyrytettynä, paneroituna, öljyssä paistettuna, uunissa kypsennettynä ja grillattuna tai yhdessä lihan, vihannesten ja yrttien kanssa. Munakoisoa syödään kuumana ja kylmänä, ja se sopii niin alkupaloiksi, lisukkeiksi kuin pääruokiin.

Marja Lindfors söi ja kuvasi kirjaansa varten yli seitsemänkymmentä munakoisoruokaa eri paikoissa ja valitsi kirjaansa parhaat. Hän mainitsee niin ihastuttavasti, että ’rakkauteni munakoisoihin on vain kasvanut. Olisikohan keskiajan uskomus munakoison hulluutta aiheuttavasta vaikutuksesta sittenkin totta? Ainakin näihin ruokiin tulee intohimo.’

Kalorinvartijoille kerron, että sadassa grammassa munakoisoa on vain 17 kilokaloria ja jos pelkää munakoison liittolaisen oliiviöljyn kaloreita, kannattaa muistaa, että oliiviöljy on kuitenkin tarvitsemaamme hyvää öljyä ja ilman voitelua emme selviä me eivätkä munakoisot, sillä munakoison liittolainen on valkosipulin ja tomaatin, lisäksi ehdottomasti oliiviöljy.

Mieheni katseli eilen tätä kirjaa sen näköisenä, että nämä reseptit on kokeiltava kaikki. Onneksi itsetuntoni on sitä luokkaa myös kokkaajana, että löydän korvaavat ainesosat niille erikoisuuksille, joita ei kaupunkimme herkkupuoti tarjoa.

Täydellinen keittokirja, jota nauttiessa munakoisoon hullaantuu hänkin, joka ei ole tätä elämystä ennen kokenut!


Etikkaan säilöttyä munakoisoa
Melanzane all’aceto


8 pienehköä munakoisoa
suolaa
valkoviinietikkaa
6 pientä valkosipulinkynttä
iso nippu mintunlehtiä
oliiviöljyä


Kuori munakoisot ja leikkaa ne suikaleiksi. Pane suikaleet isoon kulhoon, ripottele niille suolaa ja sekoita. Anna suikaleiden vetäytyä pari tuntia ja purista käsin pinnalle noussut neste niistä pois. Pane ne kulhoon ja kaada suikaleiden päälle etikkaa niin paljon, että ne peittyvät. Jätä ne vetäytymään muutamaksi tunniksi. Purista suikaleet mahdollisimman kuiviksi ja jätä painon alle yöksi.

Painele seuraavana päivänä suikaleita oikein tiiviisti lasipurkin pohjalle. Lisää aivan ohueksi leikattua valkosipulia, pieniksi revittyjä mintunlehtiä sekä niiden päälle uusi kerros munakoisosuikaleita. Jatka kerroksia samaan tapaan, kunnes purkki on täynnä. Kaada purkkiin öljyä pintaan asti. Seuraavana päivänä kaada hieman lisää öljyä, kunnes pinta jälleen peittyy. Säilyke on valmista syötäväksi kymmenen päivän kuluttua. Sitä tarjotaan antipastona.

Italialaiseen tapaan raaka-aineiden määräksi ilmoitetaan ’quanto basta’ eli riittävästi. Ainakaan minulle tämä ei ole mikään ongelma, sillä keittiöni on yleensä muutenkin kuin armeijan entisen muonitusmestarin eli ’abbondante.

7 kommenttia:

  1. Taidankin laittaa viikonloppuna munakoisoa, njam.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvältä. Rakastan munakoisoa, mutta valitettavasti saan siitä kovat vatsanpurut, en tiedä miksi.

    VastaaPoista
  3. Allu, minä odotan vielä hiukan, sillä munakoisot nyt joko huonoja ja/tai tyriitä. Kölnissä varmaan tilanne parempi ja Jaelilla paras!

    Matroskin, tätä en ole ennen kuullutkaan. Sienistä olen kyllä kuullut,sillä eräs ystäväni ei voi syödä mitään sieniä.

    VastaaPoista
  4. Munakoiso on ihanaa! Nytkin tein sitä pari kertaa kun ystäväni olivat täällä,MIelenkiintoinen tuo ohje,sillä munakoiso laitetaan siis raakana sinne purkkiin?Yleensähän raaka munakoiso ei hyvältä maistu,mutta tuo ohje on kiinnostava.

    VastaaPoista
  5. Hei, Leena!

    Silloin kun on nälkä, voin katsella keittokirjoista kuvia ja tulee kylläinen olo.

    Mutta silloin kun pitäisi syödä, silloin katson, mitä kaapissa on sellaista, mistä saisi ruuan nopeimmin ja vähimmällä vaivalla. Nopeita ovat hernekeitto peltipurkista, jonka pohjaan tehdään reikä ja siitä puhaltamalla saadaan sen sisältö pullahtamaan kattilaan, johon lisätään puoli tölkillistä vettä. Ja kas, ateria on valmis. Syödään ehkä leivän kanssa eikä lasillinen maitoa ole pahaksi.

    Toinen vaihtoehto. Pannaan vettä kattilaan, pudotetaan siihen pussista makaronia, mieluummin valmiiksi maustettua ja kiehautetaan ja valutetaan liika vesi pois ja syödään.

    Jos halutaan herkutella, ostetaan Lidlistä perunamuussijauhetta, mies silppuu sipulit (kaksi isoa riittää), ne kiehautetaan vedessä (puoli litraa), lisätään 2dl maitoa ja vähän suolaa ja yksi pussi jauhetta) sekoitetaan. Annetaan seistä muutama minuutti. Mikrossa lämmitetään Lidlin lihaisia lihapullia tai nakkeja, syödään.

    Meillä on tämmöinen "nopea toiminta" ainoa mahdollinen, sillä kukaan ei ole kiinnostunut ruuanlaitosta, ja kun jollekin tulee nälkä, kuuluu: Mitäs me syötäis? Tai: Äkkiä ruokaa, mulla on nälkä (poika tulee konsasta). Ja siinä ei ehdi muuta kuin olla mielissään, jos kaapista sattuu jotain löytymään.

    Mutta kun luin tätä ruokajuttuasi niin ei voi sanoa kuin ihailuni ja:

    Ai, kun tuli nälkä. Vesi kielelle. Nam!

    VastaaPoista
  6. En ole pitkään aikaan tehnyt munakoisoa...
    täytyypä ottaa se ohjelmaan..
    Syön pääasiassa kasviksia, kalaa, joskus kalkkunaa...
    On olemassa niin ihania kasvisruokia...ja munakoiso niistä yks, josta loihtii herkkuja..

    VastaaPoista
  7. Jael, tunnen sut ja sinä jaksat kokeilla kaikki ohjeet ja vielä kehitellä uusia. Olen aivan saletti, että sun keittiössä tuoksuu munakoisoherkku jos toinenkin. Ja mitkä apajat sulla siellä onkaan: tuoretta, hyvää, edullista.

    Avatar, tuo ruokajuttusi oli kokonainen tarina. Itsekullakin on tuollaisia nopean selviytymisen päiviä, mutta kun minä oikeasti tykkään väsätä etenkin viikonloppuaterioita. Arkiruoanlaitto ei niinkään innosta;-) En osannut kyllä keksiä mitään yhtä nopeaa kuin sinulla, paitsi: valmis maksalaatikko. se on talviaikaan kerran viikossa tiettynä päivänä, kun emme voi syödä yhdessä ja Ukkometso ehdotti tämmöistä ratkaisua. Syy: hänen koripallotreeni, jolloin hän syö vasta myöhään ilalla sen jälkeen.

    Hanne minulle ovat kasvikset olleet aina vähemmän pidettyjä, paitsi etikkapunajuuret ja maustekurkut. Mutta nyt olen löytänyt munakoison ja palsternakan. Eihän tomaatti kai ole kasvis? Sitä olen syönyt himolla aina.

    Elämä ilman kalaa olisi kauheaa. Söisin kalaa vaikka kuinka usein ja sieniruokia myös. Tämä suvi olkoon munakoisolle omistettu!

    VastaaPoista